Kokkolan kotiseutupäivien kuulumisia

Valtakunnallisten kotiseutupäivien pääjärjestäjinä olivat Kokkolan kaupunki, Suomen Kotiseutuliitto ja Finlands Svenska Hembygdsförbund. Teemana oli ” Perinne on voimaa – Tradition är styrka”. Vuosikokouksen julkilausuma ”Läheisyys on voimaa” kertoo miten kotiseututyön sisältöjen ja tekijöiden avulla paikallinen identiteetti voi nousta voimavaraksi ja osaksi kunnan kehittämistä kaikilla toimialoilla.

Poikkeusaika näkyi kokouksen järjestelyissä ja turvaväleistä sekä maskeista huolehdittiin. Pandemian takia kokous siirtyi elokuulta marraskuulle (20.11.-21.11.2020), jolloin järjestelyt onnistuivat erityisjärjestelyin. Normaalisti osallistujia on ollut 250, nyt rajoitetusti 100.

Poikkeusaika on kuitenkin tuonut kotiseututyön arvon vahvemmin näkyväksi. Asukkaita lähellä ovat kulttuuriympäristöt ja luontokohteet. Näissä lähipalvelut korostuvat. Kotiseutupäiviä kruunasi upea musiikkitarjonta, joka oli Keski-Pohjanmaan parasta antia. Esiintyjinä nähtiin mm. Tallarit Kaustisilta, Ykspihlajan musiikkiyhdistys ja Kaustisen Näppärit.

Tärkeimmät kokouspäätökset ja henkilövalinnat Uudeltamaalta

Onnea Andreas Koivisto valtuuston asiantuntijaksi valinnasta! Asiantuntijajäseneksi valittiin kaupunkityöhön arkeologi Andreas Koivisto Vantaalta. Kaksi muuta asiantuntijajäsentä ovat professori Helena Ruotsala Turun yliopistosta ja erityisasiantuntija Päivi Kurikka Suomen Kuntaliitosta.

Kotiseutuliiton valtuustoon valittiin kahdeksan uutta kotiseutuaktiivia ja -asiantuntijaa. Uudeltamaalta valittiin valtuustoon Anne Mattila Porvoosta, Elina Kultaranta Helsingistä ja Keijo Lehikoinen Helsingistä (2. kausi).

Vuosikokous vahvisti kotiseutuliiton toiminnan päälinjoiksi Kestävä kotiseututyön, nuorten omaehtoisen kotiseututoiminnan ja vuorovaikutteisen kotiseutuliikkeen.

Hankasalmi – vuoden kotiseutuyhdistys 2020

Hankasalmi valittiin vuoden kotiseutuyhdistykseksi. Hankasalmen kotiseutuyhdistys on aktiivinen etenkin museotoiminnassa ja kouluyhteystyö sujuu mainiosti. Hankasalmella tehdään valtavasti talkoita, näistä esimerkkinä Hallantalon kunnostus Leader-rahoituksella. Jäsenpohja on laaja ja myös yrityksiä on mukana. Museokylä tarjoaa kesätöitä myös nuorille.

 

Vuoden kotiseutuyhdistyksenä palkittiin Hankasalmen kotiseutuyhdistys. Vasemmalta Maarit Puttonen, Olavi Puttonen, Ulla Kolehmainen, Kotiseutuliitosta Tuula Salo. Kuva: Riitta Salasto.

Neristan ja historiallinen Kokkola

Neristan, Kokkolan vanha kaupunki, on käsityöläisten ja merimiesten kaupunginosa. Kaupunginsalmi Sunti aistii Kustaan II Adolfin vuonna 1620 perustaman kaupungin henkeä Keski-Pohjanmaan pääkaupunkina. Kaupunki oli koko 1600-luvun yksi Pohjanmaan rannikon tärkeimpiä tervanviejiä. Tervaelinkeinoon liittyi vahvasti laivanvarustustoiminta tuoden taloudellista kasvua, sivistystä ja kulttuuria.

Maankohoamisen seurauksena vain Sunti on muistona kaupunginlahdesta. Tervatorin paikalle on perustettu Englanninpuisto. Siellä säilytetään barkassia eli maihinnousuvenettä, joka kaapattiin Krimin sodassa englantilaiselta kuninkaalliselta laivastolta. Kansallisfilosofimme J.V. Snellman on asunut Neristanissa 1813–1820. Snellmanninkoti on nykyään yhteisötalo, ja siellä pidetään mm. perhejuhlia. 

Kaupunginsalmi Sunti marraskuussa. Kuva: Riitta Salasto.

Isokatu on kaupungin pääkatu ja sen varrella asui liiketoimissa menestynyt Johan Rahm. Vastapäätä on Hongellin talo. Kapteeni Gustav Hongellin vaimo Alma kunnostautui myös merimiehenä, ja on ensimmäisenä naisena saanut Suomen meripelastusseuran kultaisen ansiomerkin. Alma oli mukana Intian valtamerellä kauppapurjehduksella, kun hänen miehensä ja osa miehistöä kuoli berberitautiin. Taitavana naisena Alma purjehti parkkilaivan kotiin lasten luo. 

Neristanin talojen seinillä saattoi nähdä palovakuutusmerkkejä, jotka kertoivat palovakuutusten suoritetun. Myös Chydeniuksen puisto perustettiin 1860 kaupungin paloturvallisuuden parantamiseksi. Anders Chydenius (1729–1803) oli kirkkoherra, valtiopäiväedustaja, taloustieteilijä ja liberalismin esitaistelija. Hän vaikutti mm. uskonnonvapauden säätämiseen, kaupungin tapulioikeuksiin ja rahalaitoksen uudistamiseen. 

Roosin talossa toimii nykyään K.H. Renlundin museo. Museossa on paitsi Renlundin lahjoittama arvokas taidekokoelma, myös Veikko Vienojan taiteen kokoelma. Brita Johanna Ahlbäckin sanotaan olevan esikuva Vänrikki Stoolin tarinoiden Lotta Svärdille. Ensimmäisen lottapiiri perustettiin Kokkolaan vuonna 1921. 

Kokkolan kaupunki tuhoutui lähes kokonaan 1664. Useiden palojen takia valtaosa Neristanin ja Oppistanin, ala- ja yläkaupunkien, taloista on 1820-luvulta. Alueen kulttuurihistoriallinen arvo oivallettiin 1970-luvulla, jolloin Neristan sai suojelukaavan. 

Kotiseutuliitto on organisoinut ylisukupolvista toimintaa

Mestarit & kisällit voi olla uudenlaista kotiseututoimintaa lapsille, nuorille ja eläkeläisille. Identiteetti vahvistuu ja ilo omista kotikulmista ja lähiympäristöstä yhdistää. Yhtymäkohtia on ympäristökasvatukseen ja paikallishistoria voi saada uutta mielenkiintoa perinteestä, rakennuksista ja lähipaikoista. Esille voi tulla vaikkapa lähiympäristön valokuvaus ja kuvankäsittely tai kalastus. Pilottipaikkakunnilla Turussa ja Sodankylässä on järjestetty koululaisten ja ikäihmisten kerhotyyppisiä tapaamisia. Ennenkin opittiin mummoilta ja niin tänä päivänäkin. 

Mestarit & kisällit toimintaa Vantaalla. Tässä pelaillaan Kirkonkylän Agnes-peliä. Kuva: Riina Koivisto.

Mestarit & kisällit -hankkeen koordinaattori Maria Talvitie kertoo: ”Ihanaa on ollut huomata, kuinka eri-ikäisten välillä syntynyt kanssakäyminen on koettu usein merkittävimmäksi anniksi ihan kaiken ikäisten ryhmäläisten keskuudessa. Ryhmissä on monenlainen osaaminen ja kotiseutusuhde saanut tilaa – mestarin ja kisällin suhde on vastavuoroinen ja ihminen voi iästä huolimatta olla molemmissa rooleissa: omien kotikulmien asiantuntijana ja myös oppilaana ja tutkimusmatkailijana. Kotikulmat ovat eri-ikäisten yhteistä aluetta ja siihen liittyy monenlaisia tunteita ja tietotaitoa – myös paljon yhteistä ja yhdistävää”.

Toimintaa voi järjestää erilaiset kotiseutu-, kylä- ja kaupunginosayhdistykset, kulttuuriperintötoimijat, kuntatoimijat tai vanhempainyhdistyksetkin. Lähiympäristö on ympäristökasvatuksen lähin voimavara.

Seuraavat valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestetään vuonna 2021 Oulussa. Oulu toivottaa kaikki tervetulleiksi. 

Riitta Salasto

60 vuotta täyttävä Vantaa-Seura ja mahtava kivikautinen menneisyys

Vuosi 2021 on Vantaa-Seuralle juhlavuosi, sillä yhdistys täyttää kunnioitettavat 60 vuotta. Juhlallisuuksien suunnittelu on kuitenkin hankalaa, sillä koronavirus asettaa omia rajoituksiaan. Mennyt vuosi oli koronan takia hyvin haastava. Lähes kaikki toiminta piti suunnitella uudelleen. Vantaa-Seurassa ei kuitenkaan tyydytty peruuttamaan kaikkia tapahtumia, vaan yritettiin kehittää uusia turvallisia tapoja löytää ja tavata ihmisiä. Olen myös vakuuttunut siitä, että löydämme turvallisen ja hienon tavan juhlistaa yhdistyksen tasavuosia.

Yhdistyksen vuosikirja koki tälle vuodelle pienen uudistuksen. Pitkään kirjan tärkeänä yhteistyökumppanina toiminut Vantaan kaupunki tuli historiatoimikunnan kautta kirjan toiseksi kustantajaksi. Tämä on luonnollinen kehitysaskel kirjalle, sillä sekä kirjalla ja toimikunnalla on yhteisenä tavoitteena edistää kaupungin historiatuntemusta.

Tämän vuoden vuosikirjan pääteemana on Vantaan kivikausi. Vantaalla on ollut laajasti levinnyttä asutusta kivikaudella ja se on myös hyvin tutkittu aikakausi. Siitä on kiittäminen laajaa kaupungin esihistoriaa selvittänyttä muinaisjäännösinventointia, joka tehtiin juuri ennen suurten aluerakentamisprojektien alkua 1960-luvulla. Näin ollen muinaisjäännöskohteet saatiin kartalle ja niitä pystyttiin tutkimaan, ennen kuin niiden päälle ruvettiin rakentamaan nopeasti kasvavaa kaupunkia.

Vantaa onkin sitten 1960-luvun lopun kasvanut huimaa vauhtia. Niin huimaa vauhtia, että usein on ehditty keskittymään vain asuntojen ja peruspalvelujen rakentamiseen. Viime vuosina on ryhdytty miettimään yhä enemmän ihmisten viihtyvyyttä ja kulttuuria tärkeänä keinona lisätä sitä. Tärkeänä kulttuurin osa-alueena on eri paikkojen historia ja niihin liittyvät tarinat. Niiden esiintuominen on myös yksi Vantaa-Seuran ydintehtävistä.

Tässä kirjassa esitellään muun muassa kivikauden eri vaiheita. Kivikausi on hyvin pitkä ajanjakso. Vantaa on ollut asuttuna noin 9500 vuotta, siitä ajasta 6000 vuotta on kivikautta. Ensimmäinen Vantaata koskeva historiallinen lähde on vasta vuodelta 1331, eli 670 vuoden takaa. Se tarkoittaa, että yli 90 prosenttia kaupungin historiasta on aikaa, joka ei ole kirjallisesti dokumentoitua. Nämä ovat huimia lukuja ja osoittavat, miten tärkeässä asemassa arkeologia on Vantaan alueen historiaa tutkittaessa.

Kivikaudella luonnonympäristö oli Vantaan alueella hyvin eri näköistä kuin nykyään. Paksu ja painava mannerjäätikkö oli painanut maankuoren alas ja jään sulaessa kaupunki sijaitsikin merenrannalla. Ensin tänne tulivat eläimet ja niiden perässä ihmiset. Helsinkiläiset pitävät usein Vantaata nuorena kaupunkina. Olen heitä välillä leikkisästi muistuttanut, että kivikaudella Helsingin ollessa vielä meren pinnan alla, elämä kukoisti Vantaalla. Tätä seikkaa voisi Vantaalla hyödyntää vielä enemmän ja osoittaa kaupungilla todella olevan pitkän historian. Vantaan kivikausi on erittäin hyvin tutkittu myös valtakunnallisella tasolla ja monissa Suomen kivikautta esittelevässä teoksessa viitataankin useasti Vantaaseen.

Vantaa-Seuran puheenjohtaja Andreas Koivisto opastaa kiinnostuneita Vantaan kivikauteen. Kuva: Elli Holopainen/Vantaa-Seura.

Osittain kivikautta on jo nostettu kaupungilla esille. Tikkurilan lähistöön Jokiniemeen on rakennettu muinaispuisto kivikautiselle asuinpaikalle ja Myyrmäessä kivikausi näkyy paikannimistössä sekä kaupungin taidemuseo Artsin aulassa sijaitsevassa kivikautisen punamultahaudan ennallistuksessa. Tulevissa rakennushankkeissa toivottavasti upeat kivikauden asuinpaikat ja niiden kertomat tarinat huomioidaan yhä paremmin.

Vuosikirjassa on totuttuun tapaan myös paljon muita mielenkiintoisia tarinoita kaupungin historiasta. Kivikauden lisäksi käsitellään muun muassa kaupungin läpäisevää Hämeentietä, Suurta Pohjan sotaa, kaupungissa kuvattuja elokuvia, kaupunginosien nimistöä, sotamuistoja, Malmin hautausmaata sekä Vantaankosken myllyä. Esittelyssä on myös kaupunkikuvassa viime vuosina näkyvästi esillä ollut katutaide sekä sen taustalla hääräävä Street Art Vantaa.

Vaatii pitkäjänteistä työtä rakentaa viihtyisä kaupunki. Vantaalla ollaan tällä hetkellä selvästi menossa oikeaan suuntaan. Koronasta huolimatta näen kaupungin ja 60-vuotiaan Vantaa-Seuran tulevaisuuden näkymät hyvin positiivisina. Hyvällä tiellä ollaan!

Andreas Koivisto

Harjoittelijana Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtumassa

Helmikuussa maailma oli paljon erilaisempi kuin nyt. Olin juuri saanut harjoittelupaikan erään festivaalin tuotantotiimistä ja kevään suunnitelmat näyttivät jo selviltä. Samoihin aikoihin Riina Koivisto Vantaa-seurasta ja Tuomas Hulkkonen Vantaan kaupungilta tulivat Kauniaisiin koulullemme esittelemään Helsingan keskiaikapäiviä ja mahdollisuutta hakea harjoitteluun kyseisen tapahtuman tuotantoon. 

En ollut aiemmin kuullut Helsingan keskiaikapäivä-tapahtumasta, mutta historiaharrastajana kiinnostukseni heräsi heti. Päätin hakea paikkaa, vaikka olin jo juuri saanut harjoittelupaikan. Tässä vaiheessa koronasta ei puhuttu kuin sivulauseissa, joten en ajatellut paikan hakemista minään varotoimena. Näin vain mahdollisuuden päästä tekemään tuotantoa, jollaisesta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. 

Kaikki kuitenkin muuttui heti maaliskuussa, kun koronasta kehkeytyi maailmanlaajuinen pandemia. Tapahtumia alettiin perua nopeaan tahtiin, ja tilanne näytti heti kesän osalta siltä, ettei ainakaan alkukesän tapahtumia tultaisi järjestämään. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että saamaani harjoittelua ei ehkä olisi, mikäli alkukesään sijoittuvaa festivaalia ei järjestettäisikään.

Jäin jännittämään tilanteen kehittymistä ja odottamaan kutsua Helsingan keskiaikapäivien haastatteluun. Kutsu tuli lopulta, ja sain vielä saman päivän aikana tietää saaneeni paikan. Ennen kuin ennätin ilmoittaa tästä aiempaan harjoittelupaikkaani, sain sieltä viestiä, että he ovat peruneet kesän tapahtuman ja näin ollen harjoitteluani ei voitaisi toteuttaa. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että onneksi hain myös toista harjoittelupaikkaa. Monilta luokkalaisiltani menivät harjoittelut alta, ja tästä johtuen myös valmistuminen koulusta saattaa heidän osaltaan viivästyä. Olin siis todella onnekas.

Ennen töiden alkua Helsingan keskiaikapäivien parissa oli vielä epäselvää, missä muodossa tapahtuma tullaan järjestämään vai tullaanko sitä edes järjestämään tänä vuonna. Eli sain vielä hieman jännittää. Päätös tapahtuman järjestämisestä verkkotapahtumana tuli juuri ennen töiden alkua. Koin tietenkin hieman pettymyksentunnetta, ettei harjoittelusta tulisi sellaista, mitä olin kuvitellut. Vallitsevan tilanteen valossa se oli kuitenkin vastuullinen ratkaisu. 

Seuraavaksi mietin, ettei minulla edes ole kokemusta verkkotapahtuman tuottamisesta. Onneksi tilanne oli koko työryhmälle uusi, ja lähdimme tyhjästä miettimään tapahtuman ohjelmaa. Alusta asti oli selvää, että tapahtumassa aiempina vuosina suuressa roolissa olleet markkinat tullaan järjestämään. 

Helsingan keskiaikapäivä tuotettiin koronapandemian takia etänä. Kuvassa tapahtuman harjoittelijan Jaakko Salon tyypillinen työpäivä. Kuva Jaakon kotialbumista.

Minun tehtävänäni oli kontaktoida tapahtumaan hakeneita myyjiä ja keksiä sisältöä verkkomarkkinoille. Useat tapahtumaan hakeneista myyjistä eivät olleet halukkaita lähtemään mukaan verkkototeutukseen, mikä on toki ymmärrettävää. Onneksi osa lähti mukaan ja pääsi kokeilemaan itselleen jotain uutta. Monella se olikin opettelua somen kanssa ja asiakkaiden tavoittamista sitä kautta. Autoin heitä parhaani mukaan. Vaikka sosiaalisen median kanavat olivat minulle entuudestaan tuttuja, jouduin myös itsekin opettelemaan uusia asioita. 

Ohjelman runko alkoi hahmottumaan nopeasti ja samalla myös sen toteutustapa. Ohjelmanumeroista tulisi tämän vuoden tapahtumaan videoita kaikkien nähtäväksi. Myös muutama livestream tultaisiin järjestämään. Osa esiintyjistä teki itsenäisesti tietopohjaiset videonsa alusta asti itse, ja minulle jäi vain tehtäväksi Helsingan bannerien upottaminen videoihin.

Osassa videoista taas toimin leikkaajana ja parantelin ääniraitoja. Aivan tällaista tehtävää en tosiaan kuvitellut harjoittelun alussa. Onneksi minulla oli sentään jonkinlaista kokemusta videoiden editoinnista. Muuten uuden opettelu ja videoiden määrä olisi osoittautunut mahdottomaksi toteuttaa muutamassa kuukaudessa. Livestreamitkin olivat minulle aivan uusi tuttavuus ja jouduimme Arttu Peltoniemen kanssa pitää muutamat etäpalaverit ennen tapahtumaa, kunnes saimme livestreamin toimimaan hänen osaltaan tarpeeksi hyvin.

Aikamatka keskiaikaan -videon kuvausta Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Kuva: Elli Holopainen 2020.

Tapahtuman siirryttyä verkkoon pystyimme käyttää aikaamme myös sellaiseen, johon aiempina vuosina ei ole löytynyt aikaa. Ja jälleen löysin itseni uuden asian parista, sillä aloimme työstämään Helsingan keskiaikapäiville omia nettisivuja. Pääsin osallistumaan sivujen suunnitteluun aivan ideointivaiheesta lähtien. 

Verkkotapahtuman osalta oli erittäin tärkeää, että alustana on omat nettisivut, jonne ohjelmaa ladataan tai linkataan. Verkkosivuille tulikin tietoa tapahtuman ja seudun historiasta, lapsille suunnattuja värityskuvia, verkkomarkkinat ja tietenkin koko tapahtuman ohjelma. Itse ohjelmanumerot päädyimme lataamaan YouTubeen ja näin pääsin tutustumaan tähänkin palveluun paljon paremmin. Videot ovat tapahtuman jälkeenkin vielä kaikkien nähtävissä ja verkkosivut tulevat palvelemaan tapahtumaa myös jatkossa osoitteessa www.helsinga.fi.

Lopputuloksena oli tapahtuma, jonka myötä olin ylpeä meistä kaikista, jotka uskaltauduimme heittäytymään uuden toteutustavan myötä meille vieraaseen ympäristöön. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella opettavainen matka, ja uskon että tämän vuoden työstä on hyötyä myös tulevien vuosien tapahtumissa. Toivon kuitenkin, että ensi vuonna verkkotapahtumat eivät ole ainoa tapa järjestää isoja tapahtumia, ja pääsisin näin myös osallistumaan perinteiseen Helsingan keskiaikapäivään Helsingin pitäjän kirkonkylässä.

Kiitos luottamuksesta ja mahdollisuudesta päästä tuottamaan Helsingan keskiaikapäiviä. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Jaakko Salo

Kesätöissä koronan aikaan

Nyt kirjoittaessani tätä blogitekstiä omalta kotisohvalta kesä on jo melkein lopuillaan. En osaa sanoa, menikö se samalla vauhdilla kuin yleensä vai nopeammin tai hitaammin. Totta puhuakseni olin jo vuoden alussa ajatellut koronan katoavan nopeasti samalla tavoin kuin se oli ilmestynytkin. Ehdin jo unelmoida tavallisesta kesästä, reissuista ja päivistä rannalla. Toisin kävi, kun suunnitelmat piti laittaa uusiksi ja miettiä pääseekö edes kesäksi töihin. Huoli muuttui kuitenkin onnekkuuden tunteeksi saadessani tietää tämän onnistuvan.

En ollut epävarma saadessani kesätöitä Vantaa-Seuralta, jotka palkkasivat minut empimättä OP:n kesäduunisetelillä. Homma oli jo tuttua edelliseltä kesältä, ja työpäiväni hurahtivat nopeasti lippuja myydessä ja valokuvia ottaessa. Pitäjän kirkon läheisyydessä voi nähdä kaunista maisemaa, jota imin itseeni kulttuurikävelyiden aikana. Helsingan keskiaikapäivää ei koronan takia järjestetty perinteisin menoin, mutta sain suunnitella ja piirtää teemaan sopivia värityskuvia verkkotapahtumaa varten. Tässä pidin siitä, kuinka työtehtäviä oli mietitty juuri minulle sopiviksi. Myönnän ikävöineeni kesän 2019 viikoittaisia myllyiltoja, samaa leppoisaa tunnelmaa, jota yhteislaulujen aikana sai kokea. Olen kuitenkin iloinen, sillä nyt osaan arvostaa muistoa.

Kirkonkylän kulttuurikävely. Kuva: Elli Holopainen

Vaikka olin samassa paikassa töissä kahtena kesänä, en tuntenut oloani pitkästyneeksi. Koronasta huolimatta ihmisiä ilmaantui aina paikalle, ja määrä suorastaan nousi loppukesää kohden. Kierroksilla muistutimme ajoittain turvaväleistä ja tarjosimme käsidesiä lippujen myynnin ohella. Minusta kuitenkin tuntui, ettei korona varjostanut tunnelmaa niin paljon kuin aluksi luulin ja ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä. Oli mukava tehdä työtä, jolla oli ihmisille merkitystä.

Elli työtehtävissään. Kuva: Riina Koivisto.

Olen kiitollinen siitä, mitä sain ollessani Vantaa-Seuralla töissä. Tapasin mukavia ihmisiä, harjoitin sosiaalisia taitojani ja sain lisää työkokemusta sekä varmuutta. Opin, että kannattaa olla avoin uudelle ja ei heti tarvitse olla mestari. Opin myös olemaan kiitollinen hyvästä ja kannustavasta palautteesta, sillä sitä ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Hyvät käytöstavat ovat ehdottomia, kuten myös avoimuus jokaista ihmistä kohtaan. Kiitos kesistä 2019 ja 2020!

Elli Holopainen

Ellin piirtämät taidokkaat värityskuvat, eläinvaakuna, lintu, lohikäärmetuuliviiri, miekkakilpi ja Vantaa-Seuran logo, löytyvät Helsingan keskiaikapäivän verkkosivuilta

Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtuma tuo keskiajan nykyaikaan

Helsingan keskiaikapäivästä on kasvanut muutamassa vuodessa ainutlaatuinen ja erityisesti lapsiperheiden suosima suurtapahtuma. Alkuvuodesta 2020 kaikki merkit näyttivät erityisen lupaavilta ja olimme varmoja, että tämän vuoden elokuun tapahtuma tulisi lyömään laudalta kaikki edelliset. Mutta sitten iski korona.

Maaliskuussa tapahtuman suunnittelu jäädytettiin täysin. Pian oli kuitenkin tehtävä vaikea päätös kesän 2020 tapahtumasta. Tapahtuman järjestäjät, Vantaa-Seura, Tikkurilan seurakunta ja BRQ Vantaa Festival, olivat yhdessä sitä mieltä, että yleisön turvallisuus on tärkeintä. Vuosi toisensa perään reippaasti kasvanutta suurtapahtumaa ei voida tässä maailmantilanteessa järjestää edellisvuosien tapaan.

Päätös oli monelle tapahtuman ystävälle ja erityisesti keskiaikamarkkinoiden myyjälle suuri pettymys. Meille järjestelijöille oli heti selvää, että välivuotta ei pidetä ja tapahtuma järjestetään jossain muussa muodossa.

Toukokuussa päätimme tehdä digiloikan keskiajalta tähän päivään ja kerroimme järjestävämme Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtumana. Ajatus kirvoitti yleisöltä myös kummastuneita kommentteja. Keskiaika ja internet kuulemma sopivat yhtä hyvin yhteen kuin ”hajuvesi ja lihapulla!”

Lannistumatta ja rohkeasti lähdimme suunnittelemaan meille täysin uudenlaista tapahtumaformaattia. Pystyimme suuntaamaan voimavaroja sellaiseen, johon meillä ei tavallisesti ole aikaa. Saimme luotua tapahtumalle sen kauan kaipaamat omat nettisivut osoitteeseen www.helsinga.fi. 

Uudenlainen tilanne pakotti niin järjestäjät, myyjät kuin esiintyjät ottamaan digihaasteen vastaan, oppimaan uutta ja tuomaan keskiajan nykypäivään. Ohjelmanumerot muuntautuivat videoiksi, jotka jäävät arkistoihin elämään.

Yhteistyössä Vantaa-kanavan kanssa loimme Helsinga-hepun, joka seikkailee keskiaikapäivän videoissa. Kuva: Riina Koivisto.

Edellisiltä vuosilta tutut yhteistyökumppanimme lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan tekemään ohjelmanumeroita eli videoita. Helsingan keskiaikapäivän runsaissa ohjelmavideoissa tullaan näkemään tapahtumasta ennestään tuttuja juttuja, kuten opastuksia, keskiaikainen messu, konsertteja ja buhurttia. Esitystapa vain on erilainen ja videoissa voidaan syventää oppimisen tärkeyttä. Voimme esittää myös täysin uusia ohjelmanumeroita, kuten erilaisia tietoiskuja, Tikkuristin tanssiopetusta ja lasten Myttyiltamat.

Helsingan keskiaikapäivässä on tapahtumapaikalla sekä markkinamyyjillä ollut iso osuus tunnelman luomisessa ja sen välittämisessä. Tänä vuonna markkinat toteutetaan verkossa osoitteessa helsinga.fi/myyjat/. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä jotakin hyvää ostamalla uniikkeja käsitöitä, luonnonkosmetiikkaa tai muita keskiaikaistyylisiä tuotteita verkkomarkkinoiltamme! Samalla tuet ihania ja persoonallisia, koronan kurittamia käsityöyrittäjiämme.

Katse tulevaisuudessa ja uuden oppimisessa

Verkkotapahtumassa jatkamme meille tärkeää periaatetta: haluamme tuoda tapahtumalla esiin pääkaupunkiseudun ja Vantaan historiaa sekä nostaa paikallisen ja keskiajan historian tunnettuutta sekä arvostusta.  Tapahtuma voi auttaa ihmisiä löytämään juuret tai vaikka uuden harrastuksen.

Verkkotapahtuma mahdollistaa Helsingan keskiaikapäivälle myös laajemman ja koko Suomen laajuisen yleisön. Nyt tapahtumasta voi nauttia kuka vaan, missä päin Suomea tahansa. Tapahtumaan voi osallistua kotisohvalta, sairasvuoteelta tai omasta puutarhasta. 

Olemme kohdanneet myös vastoinkäymisiä. Facebookiin on luotu saman nimisiä valetapahtumia ja tapahtumasta kiinnostunut kävijä voi harhautua täysin väärälle sivustolle. Olemme oppineet paljon uutta, mutta tunnustamme, että uudenlaisen tapahtumakonseptin luominen on ollut työläämpi prosessi, kuin mitä osasimme aavistaa.

Yhteistyökumppanimme sekä erityisesti tapahtuman tukijat, Aktiastiftelsen i Vanda sekä Vantaan kaupunki ansaitsevat suurkiitokset. Vantaan kaupungille erityiskiitos siitä, että mahdollistitte meille tuiki tärkeän harjoittelijan työpanoksen.

Tunnelmakuva Helsingan keskiaikapäivästä vuonna 2019. Kuva: Riina Koivisto.

Tapahtumaa on aina kehuttu sen tunnelmasta, keskiajan hajuista ja mauista, mutta niitä emme valitettavasti pysty kotisohville järjestämään. Toivottavasti hyväntuuliset videomme säteilevät koteihin sitä intoa ja positiivisuutta, jolla tämä verkkotapahtuma on luotu.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtumaan 7.–9.8.2020! Ensi vuonna toivomme tapaavamme taas Helsingin pitäjän kirkonkylässä, mutta tänä vuonna sinun on astuttava sisään osoitteessa www.helsinga.fi!

Riina Koivisto

Aidot tarinat Vantaan historiasta kiinnostavat! – Helsingin pitäjä - Vantaa 2020 vuosikirjassa luvassa lisää tarinoita

Joulukuun alussa ilmestyy uusi Helsingin pitäjä – Vantaa 2020 vuosikirja. Kirja julkaistaan tiistaina 3.12. Helsinggårdissa Tikkurilassa. Julkaisutilaisuuden yhteydessä kirjaan kirjoittanut tietokirjailija Eero Haapanen pitää esitelmän kieltolain ajasta Helsingin pitäjässä. Uusi vuosikirja jatkaa Vantaan pitkän ja monipuolisen historian tallentamista.

Vantaa on nopeasti kasvava kaupunki, joka kaipaa identiteettiä. Historiasta ammentamalla sekä tuomalla esiin historiallisia paikkoja ja tapahtumia identiteettejä ei tarvitse keksiä tyhjästä. Vantaa täyttää kaupunkina 50 vuotta vuonna 2024, mutta nuorella kaupungilla on juuret paljon syvemmällä historiassa. Kaupunginmuseolla vietettiin vuonna 2019 Vantaan 688-vuotis synttäreitä. Niin kauan oli kulunut siitä, kun kaupungin edeltäjä Helsingin pitäjä mainittiin ensimmäistä kertaa historiallisissa lähteissä. Jos taas katsotaan varhaisinta esihistoriallista ajoitusta Vantaan alueelta, mennään jo 9450 vuoden päähän, eli vanhemmalle kivikaudelle. Reiluun 9000 vuoteen mahtuu paljon historiaa!

Vantaalla on viime vuosina tehty töitä historian elävöittämiseksi ja Vantaa-Seura on siinä näkyvässä ja tärkeässä roolissa. Yhdistys on tehnyt työtä kaupungin historian parissa pitkäjänteisesti perustamisestaan saakka eli vuodesta 1963. Viime aikoina työn tulokset on noteerattu yhä laajemmin. Vantaa-Seuran puheenjohtaja Andreas Koivisto ja toiminnanjohtaja Riina Koivisto kävivät esimerkiksi puhumassa Vantaan mallista kansainvälisen Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston tuleville kaupunkisuunnittelijoille suunnatun Urban Studies and Planning -ohjelman opiskelijoille. Joukossa oli opiskelijoita muun muassa Kiinasta, USA:sta, Boliviasta ja Ukrainasta.

Euroopassa yhdistys sai huomiota, kun sille myönnettiin miltei 10 000 euron suuruinen palkinto Jokiniemen alueen historiaa esittävää mobiilipeliä varten. Mobiilipeli tehdään yhteistyössä Vantaan kaupunginmuseon vetämän kaupungin kulttuuriympäristölinjausten eli KYLLI-projektin kanssa. KYLLI-projektin tiimoilta mobiilipelit tehdään myös kolmelle muulle historialliselle kohteelle.

Kuluvana vuonna Vantaa-Seura on järjestänyt lukuisia eri tapahtumia, joissa se on määrätietoisesti tuonut esille kaupungin menneisyyttä. Tapahtumien aikana ihmisiä on tavoitettu jo yli 15 000. Tämä luku kertoo, että ihmiset ovat oikeasti todella kiinnostuneita historiasta ja aidoista tarinoista. Tämä on asia johon yritystenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Muutamat sen jo hyvin tekevätkin.

On myös syytä muistaa, että Vantaalla käy lentokentän myötä vuosittain yhä kasvava määrä turisteja. Heilläkin olisi varmasti kiinnostusta kokea aitoja vantaalaisia historiaelämyksiä, joista voisivat sitten kertoa kotiseudullaan. Hienoja historiallisia paikkoja aivan kivenheiton päässä lentokentästä ovat esimerkiksi Vantaankosken Viilatehtaan ympäristö, Backaksen kartanon alueet sekä Helsingin pitäjän kirkonkylä. Näissä paikoissa on huima historiallinen potentiaali, jota jo jossain määrin hyödynnetäänkin. 

Kiinnostus omaan paikkakuntaan ja sen historiaan on näkynyt myös Vantaa-Seuran jäsenmäärässä, sillä se ylitti syksyllä jo 500 jäsenen rajan! Jäsenet ovat meille todella tärkeitä ja tukevat tekemäämme työtä monin tavoin. Ilahduttavaa on ollut nähdä monen vapaaehtoisen apu Helsingan keskiaikapäivän järjestämisessä. Ilman heidän työpanostaan ei tapahtumaa voisi järjestää. Vapaaehtoisten kesken on jo muodostunut oma hyvä henki ja heidän kanssaan järjestetään yhteisiä tapahtumia myös itse keskiaikapäivän ulkopuolella. 

Hyvin tärkeä osa kaupungin historian esille tuomisessa on tietenkin myös Helsingin pitäjä - Vantaa -kirjasarja. Uusi kirja on järjestyksessään jo kirja numero 52. Tähän ainutlaatuiseen kirjasarjaan mahtuu käsittämättömän paljon Vantaan ja Helsingin pitäjän historiaa, aina kivikaudesta tähän päivään. Uudessa vuoden 2020 kirjassa käsitellään 1920-lukua, jolloin rakennettiin yhteiskuntaa uudelleen vaikeiden sotavuosien jälkeen. Kirjassa on myös mukana paikallisesti vähälle huomiolle jäänyt aihe eli kieltolaki. Suosittelen ehdottomasti uuden kirjan hankkimista ja toivotan mielenkiintoisia lukuhetkiä Vantaan kiinnostavan historian parissa!

Andreas Koivisto

Vantaa eurooppalaiselle kartalle - 10 000 euron apuraha mobiilipeliä varten

Vantaan Jokiniemestä ja sen värikkäästä historiasta kertovalle mobiilipelille jaettiin torstaina 17.10.2019 lähes 10 000 euron arvoinen European Heritage Days Stories -apuraha. Palkinnon luovutti Vantaa-Seuralle ja Vantaan kaupunginmuseolle demokraattisen osallisuuden johtaja Matjaž Gruden Euroopan neuvostosta. Palkintotilaisuus järjestettiin vuonna 1977 valmistuneessa, Euroopan neuvoston kokouspaikkana toimivassa Euroopan palatsissa Strasbourgissa, Ranskassa.

Vantaa-Seuran ja Vantaankaupunginmuseon delegaatio vastaanotti European Heritage Days Stories -apurahan Strasbourgissa. Vasemmalta Riina Koivisto, Andreas Koivisto ja Maiju Hautamäki. Kuva: Liisa Lohtander.

Jokiniemellä on harvinaisen värikäs ja mielenkiintoinen menneisyys. Historia ulottuu kivikaudelle saakka ja paikalla sijaitseekin yksi Suomen laajimmista tunnetuista kivikautisista asuinpaikoista. Asuinpaikalla on suoritettu monia arkeologisia kaivauksia ja kivikautinen menneisyys tunnetaan hyvin. Historiallisella ajalla Jokiniemen läpi rakennettiin Turun ja Viipurin linnoja yhdistänyt Suuri Rantatie, joka tunnetaan nykyään myös Kuninkaantienä. Jokiniemessä ovat lisäksi oleskelleet kaksi Suomen presidenteistä, Lauri Kristian Relander sekä J.K. Paasikivi. Maamme ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu oopperalaulaja Aino Ackté oli myös tuttu näky Jokiniemessä. Tuhansien vuosien aikajatkumossa ei ole ketään, joka olisi todistanut tätä kaikkea, paitsi tietysti tuhansia ja tuhansia vuosia tapahtumapaikalla seissyt Stenkullan kallio, tai the Stenkulla Rock, kuten kallion nimi kuuluu kilpailutyön englanninkielisessä otsikossa ”Breathing life into Jokiniemi and the Stenkulla Rock”.

Jokiniemen kivikautiselle asuinpaikalle avattiin vuonna 2017 Muinaispuisto. Muinaispuiston avajaisista lähtien Vantaa-Seura on yhdessä Lions Club Tikkurila-Dickursbyn kanssa järjestänyt sykysyisin European Heritage Days -tapahtuman, Muinaispuistopäivän. Paikalla on vieraillut runsaasti lähialueen asukkaita kuulemassa paikan historiasta. Arkeologi Andreas Koivisto ja taiteilija Tom Björklund ovat lisäksi tekemässä lastenkirjaa Jokiniemen historiasta. European Heritage Days Stories -apurahan turvin voidaan tuoda Jokiniemen historia entistä paremmin ja helpommin kaikkien saataville.

Apurahalla Jokiniemen ympäristöön luodaan mobiilipeli, jonka kuka tahansa voi ilmaiseksi ladata omaan älypuhelimeensa tai tablettiinsa. Pelin avulla toivottavasti erityisesti koululaiset saadaan liikeelle ja tutustumaan historiaan. Pelin suunnittelu on jo aloitettu ja se valmistuu ensi keväänä. Jokiniemen mobiilipeli tulee olemaan osa Vantaan kaupunginmuseon mobiilipelien sarjaa.

Palkinnonjakotilaisuuteen Strasbourgiin matkasi Vantaa-Seuran ja kaupunginmuseon delegaatio. Strasbourg on hieno ja symbolinen kaupunki Saksan ja Ranskan rajan tuntumassa. Se kuuluu historiallisen Elsass-Lothringenin alueeseen, josta Ranska ja Saksa ovat käyneet useita sotia. Nykyään paikka kuvastaa eurooppalaista solidaarisuutta. Eri kansalaisuuksien lisäksi paikalla toimivat yhdessä niin katoliset, protestantit kuin juutalaisetkin.

Myös Strasbourgissa sijaitsee komea Notre-Dame -katedraali. Kuva: Riina Koivisto.

Päivä Strasbourgissa oli hieno ja herätti monia ajatuksia, etenkin eurooppalaisuudesta. Identiteetin tasoja on monia, paikallisista suurempiin. Me edustimme esimerkiksi hyvin paikallista Vantaata. Mutta jos Jokiniemenkin historiaa tarkastelee tarkemmin, on siinäkin löydettävissä varhaisimmista ajoista yhteyksiä muualle Eurooppaan. Kivikautisten löytöjen joukossa on esimerkiksi Skandinaviasta ja Venäjältä tuotua piikiveä sekä Baltiasta tuotua meripihkaa. Jos mennään keskiajalle, oli koko Itämeren alue yhtenäisen Hansakulttuurin aluetta. Niin Keski-Euroopasta kuin syrjäisestä Suomestakin löytyy täsmälleen samoja esineitä. Jopa Jokiniemestä on löytynyt Saksan Kölnin lähellä valmistetun keskiaikaisen Raeren -astian sirpale.

European Heritage Days Stories -apurahan myötä myös Vantaa vietiin eurooppalaiselle kartalle. Vantaa ja Suomi oli ainoana Pohjois-Eurooppalaisena maana edustettuna kisan apurahan saajien joukossa. Yhdeksän muuta palkittua projektia tuli Espanjasta, Italiasta,  Pohjois-Makedoniasta, Serbiasta, Irlannista, Sloveniasta, Montenegrosta ja Hollannista. Hyvin kansainvälisessä joukossa Vantaa oli hienosti  esillä. Palkinnon jakaneen Matjaž Grudenin sanojen myötä on hyvä lopettaa: ”Not only Stenkulla Rock – also you guys rock!”

Andreas Koivisto