perjantai 26. marraskuuta 2021

Rakkaudesta Vantaaseen: Vantaa vetää puoleensa

 

Vantaa on aina tuntunut synonyymilta sanalle tavallinen. Se on harmaa, hieman nukkavieru ja niin tavallinen, ettei se erotu muiden joukosta. Tämä on siis pelkkä kehu, sillä tähän ainaiseen altavastaajaan on niin helppo samaistua. Naapurien ivaama paikkakunta on synnyttänyt aivan oman kulttuurinsa, jossa negatiiviset mielikuvat kannattaa kääntää omaksi vahvuudeksi. Siinä on myös omat etunsa, ettei Vantaa ole ollut kaiken keskipisteenä. Tästä johtuen Vantaalla on aina saanut olla oma itsensä, eikä siellä ole koskaan tarvinnut esittää mitään muuta kuin on. Vastaavasti Vantaalta käsin katsottuna esimerkiksi Helsinki on paikoin näyttäytynyt hyvinkin pinnalliselta ja kylmältä.

Monesti on kuullut sanottavan, että Vantaa on kuin Suomi pienoiskoossa. Vantaalta löytyykin siihen kaikki tarvittava: kaupungin vilinää, maaseudun rauhaa, maantiet, rautatiet, joet, järvet ja mitä vielä? Kuulin kerran tarinan miehestä, joka oli lyönyt vetoa, ettei poistu Vantaalta vuoteen minnekään, juuri tästä syystä. Mutta se onkin sitten aivan toinen tarina.

Jaakko Salo ja Sora-koira Ruskeasannan hiekkamontuilla.


Vartuin Itä-Vantaalla hiljaisella omakotitaloalueella. Erilaiset metsäleikit ja seikkailut lentokentän läheisyydessä olivat parasta mitä tiesin. Teini-iässä meille muodostui tiivis kaveripiiri, joka pyöri enemmän tai vähemmän musiikin ympärillä. Noihin aikoihin meille alkoi kehittyä paikoin vahva vantaalainen identiteetti, vaikka emme sitä silloin sen enempää ajatelleet. Aloimme käyttää leikkimielistä "Itä-Vantaa" käsimerkkiä, jota viljelimme kavereiden kesken. Syntyi myös ainekset näytelmälle "Tuntematon rusalainen", joka siis pohjautui suoraan Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas.

Monet asiat ovat ehtineet unohtua tässä vuosien saatossa, mutta en varmaan ikinä unohda niitä loppukesän päiviä, kun kipusimme auringon laskiessa Möskärin huipulle kuuntelemaan poltettuja cd-levyjä kannettavasta radiosta.

Perustimme myös ahkerasti erilaisia bändejä kaveripiirimme sisällä ja samat soittajat saattoivatkin soittaa useammassa bändissä. Itse päädyin soittamaan bassoa kuin vahingossa. En kokenut sen suurempaa poltetta soittamiseen, mutta yhdessä tekeminen ja kavereiden kanssa hengaaminen oli sitäkin tärkeämpää.

Minulle vuosi 2009 oli käänteentekevä, koska silloin järjestin ensimmäisen tapahtuman Hiekkaharjun nuorisotalolla. Siellä soitti oman bändini lisäksi kavereiden bändejä ja tilaisuus oli ajateltu vain oman piirin jutuksi. Tapahtuma osoittautuikin odotettua suositummaksi ja nuoria tuli aina Helsingistä asti katsomaan keikkoja. Suosiosta johtuen nuorisotalon työntekijät pyysivät minua järjestämään tapahtuman uudestaan ja lopulta se järjestettiin yhteensä 3 kertaa. Vähän vielä silloin tiesin, mutta myöhemmin tämä tapahtumasarja johdatti minut nykyisen ammattini pariin. Siihen oli toki vielä matkaa.

Järjestyksessään ensimmäinen Punk Revival -tapahtuma Hiekkaharjun nuorisotalolla 25.4.2009. Meneillään tapahtuman loppuhuipennus, jossa yhtyeet Bloodsucker Circus ja SinnerSixtySix kavereineen nousivat yhdessä lavalle esittämään Backyard Babies -yhtyeen "Friends" kappaleen.

Seuraava suurempi käänne tapahtui jo seuraavana vuonna, kun perustimme Katujen Äänet -nimisen bändin. Halusimme alusta asti profiloitua vahvasti vantaalaiseksi bändiksi ja erottautua näin kaikista itseään muka helsinkiläisinä pitävistä bändeistä. Vantaalaisuus kanavoitui nopeasti kappaleiden sanoituksiin, joissa vilisivät meille tutut paikat ja tapahtumat. "Oodi Vantaalle", "Maisema kuolee", "Joen toisella puolella", "Pitkät jäähyväiset" ja monet muut kappaleistamme sijoittuvat Vantaalle. Paikallisuus on näkynyt myös tavalla tai toisella musiikkivideoillamme ja levynkansissamme. Parhaimpana esimerkkinä on viimeisimmän albumimme kansikuva, jossa on vanha kuva Kulttuuritehdas Vernissasta, joka on toiminut treenipaikkanamme jo yli kymmenen vuoden ajan.

Vaikka en enää asu Vantaalla, niin se vetää silti puoleensa. Vanhempani asuvat vielä siellä ja suuri joukko kavereita, joten Vantaalla tulee käytyä jatkuvasti. Lisäksi olen töiden myötä päätynyt työskentelemään Vantaalla useissa eri tapahtumissa, ja niiden lisäksi olen työskennellyt myös Kulttuuritehdas Vernissalla. Vantaa tulee olemaan aina henkinen kotini asuin sitten missä päin maailmaan tahansa. Ei ole siis aivan klisee sanoa: "mies voi lähteä Vantaalta, mutta Vantaa ei miehestä”.

Jaakko Salo


Kirjoittaja on helsinkiläistynyt kulttuurituottaja, joka on tuottanut tapahtumia Vantaalle. Salo on myös Katujen Äänet -yhtyeen sanoittaja ja basisti.

Kirjoitus on osa Vantaa-Seuran 60-vuotisjuhlavuoden Rakkaudesta Vantaaseen -blogisarjaa.

 

perjantai 19. marraskuuta 2021

Helsingin pitäjä - Vantaa 2022 julkaistu - Juhlavuosi, Ruotsin vallan aika ja uusi kotiseutuneuvos

Vantaa-Seura täytti 15.10.2021 kunnioitettavat 60 vuotta. Helsingin pitäjän kotiseutu- ja museoyhdistys – Helsinge hembygds- och museiförening r.y. perustettiin vuonna 1961. Yhdistyksen syntyyn vaikutti voimakkaasti halu perustaa maalaiskuntaan oma kotiseutumuseo. Pian kotiseutumuseo syntyikin Helsingin pitäjän kirkonkylään, mutta perustajana oli Helsinge–Tusby Ungdomsförbund. Nimestään huolimatta kotiseutuyhdistys suuntasi voimavaransa muunlaiseen kotiseututyöhön.

Vantaa-Seuran 60-vuotinen taival on ollut menestys. Toiminta on asteittain muuttunut ja monipuolistunut kasvavan kunnan ja kaupungin asukkaiden tarpeiden mukaan. Nimeäkin yhdistys on ehtinyt vaihtaa pari kertaa. Vuonna 2017 Suomen Kotiseutuliitto valitsi Vantaa-Seuran vuoden kotiseutuyhdistykseksi.

Vuosikirjan kannessa on karoliinien nuori rumpalipoika. Karoliinit olivat Ruotsin armeijan sotilaita kuninkaiden Kaarle XI ja XII ajalla 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alkupuoliskolla. Kannen maalauksen on tehnyt historiallisiin aiheisiin erikoistunut taiteilija Tom Björklund.
Vantaa-Seuran 60-vuotisjuhlavuoden vuosikirjan teemana on Ruotsin vallan aika. Kyseessä oli pitkä ja hyvin merkittävä ajanjakso Vantaan ja Helsingin pitäjän historiassa. Ajanjakso loi pohjan nyky-yhteiskunnallemme ja siitä on edelleen monia näkyviä merkkejä ympärillämme. 

Ruotsin vallan aika alkoi keskiajalla ruotsalaiskolonisaation myötä. Tällöin nykyisestä Suomesta tuli kiinteä osa Ruotsia, jota kutsuttiin nimellä Österlandet eli Itämaa. Vantaalla keskiajalta periytyvä Ruotsin vallan aika näkyy kaikkialla. Monet -by ja -böle päätteiset paikannimet kauniine kyläkeskuksineen ja vanhoine maatiloineen kertovat ruotsalaisten perustamista kylistä. Hieno esimerkki aikakaudesta on myös 1400-luvun puolivälissä valmistunut Pyhän Laurin kirkko, joka on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus.

Ruotsalaiset aloittivat myös nykyisen Suomen ja Vantaan seudun kartoituksen. Vuosikirjassa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa monia upeita aluetta kuvaavia niin sanotun Kuninkaan kartaston sotilaskarttoja 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta.

Kuninkaankartastoon kuuluva kartta Hakkilasta. Paikalla on nykyisin Keskon varastoja ja Hakkilan entinen sorakuoppa sekä Honkanummen hautausmaa. Kuva: Ruotsin sota-arkisto.

Vantaa-Seura pyrkii tuomaan seudun historiaa esille monin eri tavoin. Kirjan julkaisemisen lisäksi hyvä keino on tapahtumien järjestäminen. Seudun keskiaikainen menneisyys näkyy Helsingan keskiaikapäivässä. Tapahtuma saatiin kesällä 2021 välivuoden jälkeen järjestettyä menestyksekkäästi haastavasta koronatilanteesta huolimatta.

Monia muita tilaisuuksia yhdistys joutui perumaan. Valitettavasti emme onnistuneet järjestämään sellaista tapahtumien ilotulitusta, jollaista olimme 60-vuotiaan Vantaa-Seuran kunniaksi suunnitelleet. 

Näkyviä 60-vuotisjuhlavuoden toimia ovat olleet yhä jatkuvaVantaa-villapaitahanke sekä kivikautisaiheisen muraalin maalaaminen kerrostalon seinään Myyrmäessä yhteistyössä katutaidekollektiivi Street Art Vantaan kanssa. Kaunis muraali on saanut paljon kehuja lähiympäristön asukkailta ja avaa uudella tavalla seudun menneisyyttä.

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Antti Lindtman luovuttivat Tasavallan presidentin avoimen kirjeen kotiseutuneuvoksen arvonimestä Jukka Hakolle kesäkuussa 2021. Kuva: Jarna Hyvärinen/Vantaan kaupunki.
Onneksi korona-ajalle sattui aivan erityisen iloinen tapahtuma, kun yhdistyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Jukka Hakolle myönnettiin tasavallan presidentin toimesta kotisutuneuvoksen arvonimi. Jukka jos kukaan on arvonimen ansainnut. Hän on monen vuosikymmenen ajan tehnyt lujasti työtä vantaalaisen kotiseudun hyväksi. Suuret onnittelut Jukalle! 

Andreas Koivisto


Alla vielä kirjan sisällys:




sunnuntai 31. lokakuuta 2021

60-vuotinen taipale Suomen parhaassa seurassa – Vantaa-Seurassa

Vantaa-Seura perustettiin 60 vuotta sitten. Tuolloin maailma ja Vantaa oli täysin eri paikka kuin nykyään. Itse asiassa koko Vantaata ei ollut vielä kaupunkina edes olemassa. Vantaaksi kutsuttiin tällöin lähinnä nykyisen Vantaankosken ympäristössä olevaa aluetta. Se oli saanut nimensä koskelle perustetusta ruukista Wanda bruk, joka oli puolestaan ottanut nimensä viereisestä joesta.

Seuran perustamisajankohtana seudun yleisnimi oli Helsinge, virallisesti Helsingin maalaiskunta. Maalaiskunnassa oli kuitenkin alkanut suuri muutos. Perinteisesti maatalousvaltaisessa pitäjässä maatalous oli jäämässä toissijaiseksi elinkeinoksi ja seudun väkiluku kasvoi kohisten, kun maalaiskuntaan muutti yhä enemmän väkeä eri puolelta Suomea.

Tässä tilanteessa tarvittiin kipeästi kotiseutuyhdistystä, erityisesti kahteen tarkoitukseen. Ensiksi tarvittiin museo tallentamaan häviävää maatalouskulttuuria. Toiseksi oli tarvetta kertoa seudulle muuttaneille asukkaille heidän uudesta kotiseudustaan. Tämän takia 15.10.1961 perustettiin yhdistys nimellä Helsingin pitäjän kotiseutu- ja museoyhdistys – Helsinge hembygds- och museiförening r.y.

Yhdistys on järjestänyt Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyllä ohjelmallisia yhteislaulu- ja esiintymistilaisuuksia elokuusta 1976 lähtien. Kansantanssiesitykset ovat aina kiinniostaneet yleisöä. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.

Museolle löydettiin tarvittava tila Helsingin pitäjän kirkonkylässä sijaitsevasta makasiinirakennuksesta. Sinne kerättiin seudun vanhaa maatalouskulttuurista kertovaa esineistöä. Keruun päätyi kuitenkin tekemään seudulla jo vuodesta 1909 toiminut Helsinge Tusby Ungdomsförbund. Tämän takia uuden kotiseutuyhdistyksen nimestä pudotettiin pian pois museo-osa ja uudeksi nimeksi tuli Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys – Helsinge hembygdsförening.

Nimen mukaisesti kotiseututyö onkin ollut yhdistyksen ydintehtävä koko sen olemassaolon ajan. Siihen on sisältynyt niin kotiseututietouden jakaminen, kotiseudun parissa viihtyminen ja kotiseudusta huolehtiminen. Näitä on toteutettu esimerkiksi juhlien, esitelmien, retkeilyn, julkilausumien ja vuosikirjan avulla.

Vuosikirjan takia itsekin liityin yhdistykseen. Ensimmäinen vuosikirja oli ilmestynyt jo vuonna 1963. Ollessani kaivauksilla Pyhän Laurin kirkolla vuonna 2006, paikalle ilmestyi yhdistyksen puheenjohtaja ja vuosikirjan päätoimittaja Jukka Hako kameransa kanssa. Ponkaisin kuopasta ylös ja kyselin jos hän huolisi tulevaan kirjaan artikkelin 35-vuotiaasta urheiluseurastani, Maarinkunnaan Kilvasta. Jukka oli myöntyväinen jutun suhteen. Sen jälkeen Jukka vei minut yhä syvemmälle yhdistykseen ja pian huomasin jo olevani Jukan seuraaja puheenjohtajana.

Yhdistys aloitti edelleen jatkuvan julkaisutoiminnan vuonna 1963, jolloin ilmestyi ensimmäinen Helsingin pitäjä -julkaisu. Kuva: Vantaa-Seuran arkisto.

Tullessani yhdistyksen puheenjohtajaksi seura oli kehittynyt ja kasvanut kaupungin rinnalla. Yhdistyksen nimeksikin oli tullut kotikaupungin mukainen Vantaa-Seura, joka otettiin lopulta käyttöön vuonna 2007. Kaupungin nimeksi Vantaa oli valittu yhdistyksen ollessa teini-ikäinen vuonna 1974. Muutaman vuoden päästä saammekin juhlia kaupungin 50-vuotisjuhlia.

50 vuotta on kuitenkin vain kaupungin viimeisinpää kehitystä osoittava luku. Ei kaupunkia tyhjän päälle rakennettu. Helsingin maalaiskunta oli perustettu vuonna 1865, sen mukaan seutu täyttäisi tänä vuonna 156 vuotta. Mutta kuten tiedämme, maalaiskuntahan perustettiin Helsingin pitäjän jatkeeksi. Helsingin pitäjän vanhin maininta löytyy puolestaan jo vuodelta 1331. Tämän johdostahan kaupunginmuseolla juhlittiin viime syyskuussa 690-vuotis synttäreitä. 10 vuoden päästä Vantaalla päästäänkin juhlimaan todella vaikuttavaa tasalukua. Vantaan täyttäessä 700 vuotta yhdistyskin juhlii 70-vuotispäiväänsä.

(Tässä yhteydessä voisi sivuhuomiona mainita, että Helsingin pitäjä on tasan 100 vuotta rakasta naapuriamme Espoota vanhempi. Helsingistä ei voi tässä yhteydessä edes puhua, sillä koko kaupunki oli tuolloin vielä osa Helsingin pitäjää, eli nykyistä Vantaata.)

Vantaa-Seura valittiin vuonna Suomen 100-vuotis juhlavuonna 2017 vuoden Kotiseutuyhdistykseksi. Palkintoa oli Vantaa-Seuran puolesta vastaanottamassa (vas.) toiminnanjohtaja Riina Koivisto, kulttuurituottaja Karoliina Junno-Huikari, puheenjohtaja Andreas Koivisto, varapuheenjohtaja Kati Tyystjärvi sekä johtokunnan jäsenet Marika Stam ja Tuomas Suihkonen. Kuva: Vantaa-Seuran arkisto.

Lopuksi vielä muistutettakoon, että maamme juhlistaessa 100 vuotista itsenäisyyttään vuonna 2017, Vantaa-Seura valittiin Suomen kotiseutuliiton toimesta vuoden kotiseutuyhdistykseksi Suomessa. Voimme siis olla ylpeitä viettäessämme 60-vuotisjuhlia Suomen parhaassa seurassa, Vantaa-Seurassa!

Andreas Koivisto, Vantaa-Seuran puheenjohtaja