Rakkaudesta Vantaaseen: Helsingistä Vantaalle, Vantaalta aikuiseksi

 

Muutettuani Vantaalle Helsingin Viikistä yhdeksänvuotiaana, voin sanoa kasvaneeni osittain Vantaalla. Vantaa- sekä tikkurilalaisidentiteettini onkin syvälle juurtunutta ylpeyttä, joka toisinaan on hieman sarkastista, mutta silti päällisin puolin puhdasta kunniantuntoa. 

  

Vantaalla on tietenkin puolensa. Erityisesti Vantaan yksilöllinen ja tasokas kulttuuripuolen opetus on elämässäni koskettanut minua paljon, sekä auttanut minua kasvamaan ihmisenä. Vantaan musiikkiopiston pikku kasvattina olenkin siivittänyt lapsuuteni turvallisilla aikuisilla, kokemuksilla sekä luonnollisesti myös musiikilla. Etuoikeutetusti olen saanut tasaisen lapsuuden vakaalla kasvualustalla, siispä osaksi kiitos siitä myös Vantaalle.

 

Kulttuuritoimeen panostaminen sekä sen elävöittäminen ja mahdollistaminen kaikille on tärkeä osa hyvinvoivan väestön saavuttamista. Kulttuurin merkitystä ei aina huomata, koska sen vaikutus ei välttämättä ole niinkään fyysinen muutos, vaan hiljattain kasvava hyvinvoinnin aalto. Kulttuurilla on merkitystä, ja olen onnellinen päästyäni kokemaan tämän merkityksen myös itse. 

 

Vantaa-Seuran kesätyöntekijät töissä Helsingan keskiaikapäivässä 14.8.2021. Oikealla Marjukka Ruotsalainen. Kuva: Olli Leino.

Musiikkiopetuksen lisäksi olen aivan tavallinen lukio-opiskelija vantaalaisessa lukiossa. Erityisesti opiskelijoita kohdannut koronavuosi etäkouluineen nostatti nuorison keskuudessa paljon keskustelua hyvän mielenterveyden ylläpidosta ja siitä, kuinka helppoa apua oikeastaan onkaan hakea ongelmia kohdatessa. Vantaalla on toimiva ja nopea kouluterveydenhuolto, mutta muuten on yleisesti todettava mielenterveystoimen nopeuden olevan valitettavan hidasta. Toisaalta keskustelun myötä ongelmaan varmasti tullaan tarttumaan – ja onkin ymmärrettävää, että reaaliaikainen reagointi nopeasti sekä laajasti kasvavaan kysyntään tällaisella alalla on varmasti vaikeaa. On kuitenkin erittäin tärkeää kehityksen kannalta, että tällaisia teemoja otetaan esiin ja pohditaan, miten asiaa voitaisiin kehittää. 

 

Vantaa onkin kerrassaan valtava alue. Se pitää sisällään sekä moderneja kerrostalokeskittymiä, kauppakeskuksia, kaikkea uutta ja nykypäivää uhkuvaa – että myös paljon luontoa sekä historiallisia elementtejä. Kuinka hienoa onkaan astua talostaan ulos koto-Tikkurilassa ja kohdata pian merkittäviä historiallisen ajan jäänteitä. Juuri se on mielestäni kunnioitettavaa; tasapainottelu uuden ja vanhan kanssa. Kuka olisikaan arvannut, että esimerkiksi vilkkaan rautatieasema Dixin vieressä sijaitseekin pienempi, vanha rautatieasema, jolla on vahva historiallinen kytkös Suomen sisällissotaan?

Tikkurilan vanha tiilinen asemarakennus vuodelta 1862 toimii nykyään Vantaan kaupunginmuseona. Marjukka Ruotsalainen on ottanut kuvan Vantaan historiakävelyllä 2021.

Nitoessani Vantaata yhteen, lienee selkeintä todeta, että Vantaalla kaikki on lähellä. Koulutus, kulttuuri, historia, luonto, tuki sekä turva, kasvupaikka, koti. Vantaa on ollut minulle tilaisuus kehittyä sellaisena kuin haluan olla – ja tulee toivon mukaan olemaan sellainen myös jatkossa. 

 

Marjukka Ruotsalainen

 

Kirjoittaja on 17-vuotias lukiolainen ja fagotisti Vantaalta. Ruotsalainen oli kesällä 2021 kesätöissä Vantaa-Seurassa.

Kirjoitus on osa Vantaa-Seuran 60-vuotisjuhlavuoden Rakkaudesta Vantaaseen -blogisarjaa.