Harjoittelijana Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtumassa

Helmikuussa maailma oli paljon erilaisempi kuin nyt. Olin juuri saanut harjoittelupaikan erään festivaalin tuotantotiimistä ja kevään suunnitelmat näyttivät jo selviltä. Samoihin aikoihin Riina Koivisto Vantaa-seurasta ja Tuomas Hulkkonen Vantaan kaupungilta tulivat Kauniaisiin koulullemme esittelemään Helsingan keskiaikapäiviä ja mahdollisuutta hakea harjoitteluun kyseisen tapahtuman tuotantoon. 

En ollut aiemmin kuullut Helsingan keskiaikapäivä-tapahtumasta, mutta historiaharrastajana kiinnostukseni heräsi heti. Päätin hakea paikkaa, vaikka olin jo juuri saanut harjoittelupaikan. Tässä vaiheessa koronasta ei puhuttu kuin sivulauseissa, joten en ajatellut paikan hakemista minään varotoimena. Näin vain mahdollisuuden päästä tekemään tuotantoa, jollaisesta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. 

Kaikki kuitenkin muuttui heti maaliskuussa, kun koronasta kehkeytyi maailmanlaajuinen pandemia. Tapahtumia alettiin perua nopeaan tahtiin, ja tilanne näytti heti kesän osalta siltä, ettei ainakaan alkukesän tapahtumia tultaisi järjestämään. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että saamaani harjoittelua ei ehkä olisi, mikäli alkukesään sijoittuvaa festivaalia ei järjestettäisikään.

Jäin jännittämään tilanteen kehittymistä ja odottamaan kutsua Helsingan keskiaikapäivien haastatteluun. Kutsu tuli lopulta, ja sain vielä saman päivän aikana tietää saaneeni paikan. Ennen kuin ennätin ilmoittaa tästä aiempaan harjoittelupaikkaani, sain sieltä viestiä, että he ovat peruneet kesän tapahtuman ja näin ollen harjoitteluani ei voitaisi toteuttaa. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että onneksi hain myös toista harjoittelupaikkaa. Monilta luokkalaisiltani menivät harjoittelut alta, ja tästä johtuen myös valmistuminen koulusta saattaa heidän osaltaan viivästyä. Olin siis todella onnekas.

Ennen töiden alkua Helsingan keskiaikapäivien parissa oli vielä epäselvää, missä muodossa tapahtuma tullaan järjestämään vai tullaanko sitä edes järjestämään tänä vuonna. Eli sain vielä hieman jännittää. Päätös tapahtuman järjestämisestä verkkotapahtumana tuli juuri ennen töiden alkua. Koin tietenkin hieman pettymyksentunnetta, ettei harjoittelusta tulisi sellaista, mitä olin kuvitellut. Vallitsevan tilanteen valossa se oli kuitenkin vastuullinen ratkaisu. 

Seuraavaksi mietin, ettei minulla edes ole kokemusta verkkotapahtuman tuottamisesta. Onneksi tilanne oli koko työryhmälle uusi, ja lähdimme tyhjästä miettimään tapahtuman ohjelmaa. Alusta asti oli selvää, että tapahtumassa aiempina vuosina suuressa roolissa olleet markkinat tullaan järjestämään. 

Helsingan keskiaikapäivä tuotettiin koronapandemian takia etänä. Kuvassa tapahtuman harjoittelijan Jaakko Salon tyypillinen työpäivä. Kuva Jaakon kotialbumista.

Minun tehtävänäni oli kontaktoida tapahtumaan hakeneita myyjiä ja keksiä sisältöä verkkomarkkinoille. Useat tapahtumaan hakeneista myyjistä eivät olleet halukkaita lähtemään mukaan verkkototeutukseen, mikä on toki ymmärrettävää. Onneksi osa lähti mukaan ja pääsi kokeilemaan itselleen jotain uutta. Monella se olikin opettelua somen kanssa ja asiakkaiden tavoittamista sitä kautta. Autoin heitä parhaani mukaan. Vaikka sosiaalisen median kanavat olivat minulle entuudestaan tuttuja, jouduin myös itsekin opettelemaan uusia asioita. 

Ohjelman runko alkoi hahmottumaan nopeasti ja samalla myös sen toteutustapa. Ohjelmanumeroista tulisi tämän vuoden tapahtumaan videoita kaikkien nähtäväksi. Myös muutama livestream tultaisiin järjestämään. Osa esiintyjistä teki itsenäisesti tietopohjaiset videonsa alusta asti itse, ja minulle jäi vain tehtäväksi Helsingan bannerien upottaminen videoihin.

Osassa videoista taas toimin leikkaajana ja parantelin ääniraitoja. Aivan tällaista tehtävää en tosiaan kuvitellut harjoittelun alussa. Onneksi minulla oli sentään jonkinlaista kokemusta videoiden editoinnista. Muuten uuden opettelu ja videoiden määrä olisi osoittautunut mahdottomaksi toteuttaa muutamassa kuukaudessa. Livestreamitkin olivat minulle aivan uusi tuttavuus ja jouduimme Arttu Peltoniemen kanssa pitää muutamat etäpalaverit ennen tapahtumaa, kunnes saimme livestreamin toimimaan hänen osaltaan tarpeeksi hyvin.

Aikamatka keskiaikaan -videon kuvausta Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Kuva: Elli Holopainen 2020.

Tapahtuman siirryttyä verkkoon pystyimme käyttää aikaamme myös sellaiseen, johon aiempina vuosina ei ole löytynyt aikaa. Ja jälleen löysin itseni uuden asian parista, sillä aloimme työstämään Helsingan keskiaikapäiville omia nettisivuja. Pääsin osallistumaan sivujen suunnitteluun aivan ideointivaiheesta lähtien. 

Verkkotapahtuman osalta oli erittäin tärkeää, että alustana on omat nettisivut, jonne ohjelmaa ladataan tai linkataan. Verkkosivuille tulikin tietoa tapahtuman ja seudun historiasta, lapsille suunnattuja värityskuvia, verkkomarkkinat ja tietenkin koko tapahtuman ohjelma. Itse ohjelmanumerot päädyimme lataamaan YouTubeen ja näin pääsin tutustumaan tähänkin palveluun paljon paremmin. Videot ovat tapahtuman jälkeenkin vielä kaikkien nähtävissä ja verkkosivut tulevat palvelemaan tapahtumaa myös jatkossa osoitteessa www.helsinga.fi.

Lopputuloksena oli tapahtuma, jonka myötä olin ylpeä meistä kaikista, jotka uskaltauduimme heittäytymään uuden toteutustavan myötä meille vieraaseen ympäristöön. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella opettavainen matka, ja uskon että tämän vuoden työstä on hyötyä myös tulevien vuosien tapahtumissa. Toivon kuitenkin, että ensi vuonna verkkotapahtumat eivät ole ainoa tapa järjestää isoja tapahtumia, ja pääsisin näin myös osallistumaan perinteiseen Helsingan keskiaikapäivään Helsingin pitäjän kirkonkylässä.

Kiitos luottamuksesta ja mahdollisuudesta päästä tuottamaan Helsingan keskiaikapäiviä. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Jaakko Salo

Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtuma tuo keskiajan nykyaikaan

Helsingan keskiaikapäivästä on kasvanut muutamassa vuodessa ainutlaatuinen ja erityisesti lapsiperheiden suosima suurtapahtuma. Alkuvuodesta 2020 kaikki merkit näyttivät erityisen lupaavilta ja olimme varmoja, että tämän vuoden elokuun tapahtuma tulisi lyömään laudalta kaikki edelliset. Mutta sitten iski korona.

Maaliskuussa tapahtuman suunnittelu jäädytettiin täysin. Pian oli kuitenkin tehtävä vaikea päätös kesän 2020 tapahtumasta. Tapahtuman järjestäjät, Vantaa-Seura, Tikkurilan seurakunta ja BRQ Vantaa Festival, olivat yhdessä sitä mieltä, että yleisön turvallisuus on tärkeintä. Vuosi toisensa perään reippaasti kasvanutta suurtapahtumaa ei voida tässä maailmantilanteessa järjestää edellisvuosien tapaan.

Päätös oli monelle tapahtuman ystävälle ja erityisesti keskiaikamarkkinoiden myyjälle suuri pettymys. Meille järjestelijöille oli heti selvää, että välivuotta ei pidetä ja tapahtuma järjestetään jossain muussa muodossa.

Toukokuussa päätimme tehdä digiloikan keskiajalta tähän päivään ja kerroimme järjestävämme Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtumana. Ajatus kirvoitti yleisöltä myös kummastuneita kommentteja. Keskiaika ja internet kuulemma sopivat yhtä hyvin yhteen kuin ”hajuvesi ja lihapulla!”

Lannistumatta ja rohkeasti lähdimme suunnittelemaan meille täysin uudenlaista tapahtumaformaattia. Pystyimme suuntaamaan voimavaroja sellaiseen, johon meillä ei tavallisesti ole aikaa. Saimme luotua tapahtumalle sen kauan kaipaamat omat nettisivut osoitteeseen www.helsinga.fi. 

Uudenlainen tilanne pakotti niin järjestäjät, myyjät kuin esiintyjät ottamaan digihaasteen vastaan, oppimaan uutta ja tuomaan keskiajan nykypäivään. Ohjelmanumerot muuntautuivat videoiksi, jotka jäävät arkistoihin elämään.

Yhteistyössä Vantaa-kanavan kanssa loimme Helsinga-hepun, joka seikkailee keskiaikapäivän videoissa. Kuva: Riina Koivisto.

Edellisiltä vuosilta tutut yhteistyökumppanimme lähtivät ennakkoluulottomasti mukaan tekemään ohjelmanumeroita eli videoita. Helsingan keskiaikapäivän runsaissa ohjelmavideoissa tullaan näkemään tapahtumasta ennestään tuttuja juttuja, kuten opastuksia, keskiaikainen messu, konsertteja ja buhurttia. Esitystapa vain on erilainen ja videoissa voidaan syventää oppimisen tärkeyttä. Voimme esittää myös täysin uusia ohjelmanumeroita, kuten erilaisia tietoiskuja, Tikkuristin tanssiopetusta ja lasten Myttyiltamat.

Helsingan keskiaikapäivässä on tapahtumapaikalla sekä markkinamyyjillä ollut iso osuus tunnelman luomisessa ja sen välittämisessä. Tänä vuonna markkinat toteutetaan verkossa osoitteessa helsinga.fi/myyjat/. Nyt sinulla on mahdollisuus tehdä jotakin hyvää ostamalla uniikkeja käsitöitä, luonnonkosmetiikkaa tai muita keskiaikaistyylisiä tuotteita verkkomarkkinoiltamme! Samalla tuet ihania ja persoonallisia, koronan kurittamia käsityöyrittäjiämme.

Katse tulevaisuudessa ja uuden oppimisessa

Verkkotapahtumassa jatkamme meille tärkeää periaatetta: haluamme tuoda tapahtumalla esiin pääkaupunkiseudun ja Vantaan historiaa sekä nostaa paikallisen ja keskiajan historian tunnettuutta sekä arvostusta.  Tapahtuma voi auttaa ihmisiä löytämään juuret tai vaikka uuden harrastuksen.

Verkkotapahtuma mahdollistaa Helsingan keskiaikapäivälle myös laajemman ja koko Suomen laajuisen yleisön. Nyt tapahtumasta voi nauttia kuka vaan, missä päin Suomea tahansa. Tapahtumaan voi osallistua kotisohvalta, sairasvuoteelta tai omasta puutarhasta. 

Olemme kohdanneet myös vastoinkäymisiä. Facebookiin on luotu saman nimisiä valetapahtumia ja tapahtumasta kiinnostunut kävijä voi harhautua täysin väärälle sivustolle. Olemme oppineet paljon uutta, mutta tunnustamme, että uudenlaisen tapahtumakonseptin luominen on ollut työläämpi prosessi, kuin mitä osasimme aavistaa.

Yhteistyökumppanimme sekä erityisesti tapahtuman tukijat, Aktiastiftelsen i Vanda sekä Vantaan kaupunki ansaitsevat suurkiitokset. Vantaan kaupungille erityiskiitos siitä, että mahdollistitte meille tuiki tärkeän harjoittelijan työpanoksen.

Tunnelmakuva Helsingan keskiaikapäivästä vuonna 2019. Kuva: Riina Koivisto.

Tapahtumaa on aina kehuttu sen tunnelmasta, keskiajan hajuista ja mauista, mutta niitä emme valitettavasti pysty kotisohville järjestämään. Toivottavasti hyväntuuliset videomme säteilevät koteihin sitä intoa ja positiivisuutta, jolla tämä verkkotapahtuma on luotu.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Helsingan keskiaikapäivän verkkotapahtumaan 7.–9.8.2020! Ensi vuonna toivomme tapaavamme taas Helsingin pitäjän kirkonkylässä, mutta tänä vuonna sinun on astuttava sisään osoitteessa www.helsinga.fi!

Riina Koivisto

Helsingan keskiaikapäivä tarjosi elämyksiä kaikille aisteille

Auringonvalossa kylpenyt pappilan puutarha ja Pyhän Laurin kirkko tarjosivat parastaan Helsingan keskiaikapäivässä 11.8.2018. Kaikkia aisteja kutkuttanut tapahtuma houkutteli paikalle ennätykselliset 8000 kävijää. Keskiaikamarkkinoilla kauppa kävi ja eri näytökset sekä ohjelmanumerot keräsivät runsaan yleisön. Väkeä riitti myös opastuksille ja luennoille. Me järjestäjät panostimme siihen, että vierailu markkinoilla olisi aikamatka menneeseen niin hajuineen, äänineen kuin makuineen.

Tapahtumapäivänä vierailijoiden huulilla kareili hymy ja ihmiset viihtyivät tapahtumassa usean tunnin ajan. Tapahtuma on saanut yleisöltä erittäin positiivista palautetta ja olemme Vantaa-Seurassa olleet asiasta jopa hieman hämillämme. Iloitsemme siitä, että onnistuimme tavoitteissamme ja erityisesti lapsiperheet löysivät tapahtuman.

Keskiaikaelävöittäjät takasivat pappilan puiston aidon tunnelman. Kuva Riina Koivisto.

Saamissamme palautteissa on noussut esiin tapahtuman aito stressittömyys, jota kaivataan vastapainoksi nykypäivän hektisyyteen. Myös tapahtuman historiallista aistimaailmaa kiiteltiin. Helsingan keskiaikapäivää kehuttiin Vantaan parhaaksi kesätapahtumaksi ja sille toivottiin pitkää ikää.

Tapahtuman suosion kasvu on ollut huimaa. Saamamme palaute ja kävijämäärän kasvu todistavat, että Helsingan keskiaikapäivää tarvitaan. Kotiseudusta, historiasta ja vaihtoehtoisista markkinoista ollaan kiinnostuneita. Kiireettömyys, ainutlaatuisuus ja ympäristöystävällisyys ovat valttejamme.

Tavarat vaihtoivat omistajaa ja myyjien kojuilla riitti vilskettä. Kuva Riina Koivisto.

Myös yhdistyksen tavoite tuoda esiin Vantaan juuria ja historiaa onnistui. Sivukorvalla kuulimme, kuinka lapset keskustelivat vanhempiensa kanssa Vantaan historiasta. Eräs isä pohti poikansa kanssa Vantaan entistä nimeä Helsinga. Todistimme, kuinka pikkuinen tyttö raahattiin väkisin kotiin ja äiti lohdutteli, että ensi vuonna pääset uudelleen.

Tapahtuman päätyttyä ja pappilan puiston hiljennyttyä jäljellä jäi siisti puisto ja tuhansien ihmisten vierailusta todistivat ainoastaan muutamat taittuneet ruohonkorret ja hevosen jälkeensä jättämät kakkarat. Myös tapahtuman järjestelyt pyrittiin tekemään mahdollisimman ekologisesti ja turhaa jätettä välttämällä. Muovia ei tunnettu keskiajallakaan ja toivoimme tapahtuman myyjienkin pitävän sen mahdollisimman kaukana puistosta.

Vantaa-Seura järjesti Helsingan keskiaikapäivän tänä vuonna kolmatta kertaa yhteistyössä Tikkurilan seurakunnan kanssa.  Vaikka tapahtumassa vierailijalle kokemus keskiaikapäivästä on harmoninen, ei samalta aina tunnu meistä tapahtuman järjestelijöistä. Tämä ilmaistapahtuma tuotetaan erittäin kustannustehokkaasti ja pienin resurssein. Tapahtuman onnistuminen ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoisten valtavaa työpanosta tai tukijoidemme Vantaan kaupungin ja Aktiastiftelsen i Vandan avustuksia.

Parantajan koju oli kokonaan Helsingan keskiaikapäivän vapaaehtoisten toteuttama. Kuva Riina Koivisto.

Meille tapahtumajärjestäjille on heitetty odotuksia ja haasteita. Yleisöllä on suuret ennakko-odotukset tapahtumaa kohtaan ja meillä taas pienet resurssit, joilla niihin vastata. Myös tapahtuma-alue asettaa järjestelijöille ja yleisömäärälle omat haasteensa. Olemme kuitenkin nöyriä kehujen edessä, haasteet on otettu vastaan ja ensi kesän tapahtuman järjestelyt ovat alkaneet!

Riina Koivisto, Vantaa-Seuran toiminnanjohtaja ja Helsingan keskiaikapäivän järjestelijä

Merkityksellinen kukko

Lauantaina 13.8.2016 järjestetään Kirkonkylässä Vantaalla ensimmäistä kertaa Helsingan keskiaikapäivä. Keskiaikapäivän logossa esiintyvä kukko on merkityksellinen ja liittyy tiiviisti sekä Vantaan että koko Suomen keskiaikaan ja menneisyyteen.

Oletko esimerkiksi koskaan ihmetellyt mistä suomenkielen sana "hana" tulee? Sanan selitys liittyy Vantaan Mårtensbyn Lillaksenkin keskiaikaiselta kylätontilta löytyneeseen kukkohanaan. Esine on antanut nimensä kaikille suomen kielen hanoille, sillä Hana-sanan alkuperä on keskialasaksan kukkoa tarkoittavassa sanassa Hane. Kieltä puhuttiin yleisesti muun muassa Tallinnassa, jonne oli vilkkaat kontaktit keskiajan Vantaalta.

Lillaksen keskiaikaiselta kylätontilta löytynyt tynnyriin työnnettävä kukkohana. Olutta valutettiin sulkijassa olevasta kukosta kiertämällä. Kukkohana on mahdollisesti kuulunut tilan omistaneelle Jöran Pedersson Bondelle tai hänen pojalleen Jöran Lillelle. Kuva Riina Koivisto.

Kirkonkylästä kukkohanaa ei ole löytynyt, mutta voimme olettaa sielläkin lasketun olutta vastaavanlaisista hanoista. Olihan Kirkonkylässä 1540-luvulla jopa kuusi oluen myyntiä harjoittanutta krouvaria. Krouvareiden määrästä päätellen olutta myytiin kirkon ympäristössä ja kirkonmenojen yhteydessä paljon. Runsas oluenmyynti näyttääkin olleen ongelma, sillä Kustaa Vaasa oli vuonna 1541 kehottanut Suomessa olevia voutejaan puuttumaan yleiseen tapaan pitää krouveja kirkonmäellä ja myydä runsaasti olutta juhlapäivinä. Tämä oli kuninkaan mukaan vaarallista, eikä siitä voinut seurata mitään hyvää.

Vantaalla kukko on myös varoittanut tulevista vaaroista. Kirkonkylän suurin vartija oli nimittäin tapulin huipulla koreileva kukko. Tässä on 1900-luvun alkupuolelta kukkoon liittyvä tarina, joka on vapaasti käännetty ja lyhennelty Kyrkoby ungdomsföreningenin Lyktan-lehden numerosta 1/1926:

”16.6.1924 minä ja toinen poika seurasimme komean hirviuroksen matkaa kylässä. Hirvi sai tylyn vastaanoton pappilan hevoshaassa. Kyläkierroksen jälkeen hirvi ui joen yli Tapanilaan. Olimme hautausmaalla ja silloin kirkon vahtimestari tuli pyytämään, että auttaisimme tasoittamaan hirven jättämät jäljet ruohikolta ja käytäviltä. Silloin Nummelinin täti tuli kertomaan, että tänään aamupäivällä nuori ylioppilas on ampunut Bobrikoffia ja itseään. Siihen kirkon vahtimestari tuumasi, että oli arvannut tänään tapahtuvan jotain suurta, olihan kukko kitissyt niin kovasti. Ihmettelimme voisiko kukko sellaista tietää. Vahtimestari kertoi, että siitä lähtien kun Bobrikoff oli tullut Suomeen oli kukko kääntynyt kohti itää, Venäjää ja uhan suuntaa kohden. Keväällä 1918 kukko käänsi katseensa suoraan Helsinkiin. Silloin vakuutuin, että hän on todellakin meidän vartijamme. Viime vuosina kukko on kääntänyt katseensa kaakkoon ja lounaaseen. Aivan kuin hän katselisi rautatietä. Yrittääkö kukko varoittaa meitä asutuksesta, joka seuraa rautatietä? Toivotaan että huvila-asutus jää Helsinkiin ja tämä vanha ruotsinkielinen maaseutu saa jäädä rauhaan.”

Pyhän Laurin kirkon kellotapulin katolla oleva kukkoviiri on varoittanut kyläläisiä tulevista vaaroista. Kuva Riina Koivisto.

Helsingan keskiaikapäivänä voi itse tulla paikan päälle toteamaan minne suuntaan kukko katsookaan.

Andreas Koivisto