tiistai 7. kesäkuuta 2022

Vantaa-neuleet lämmittävät myös kesällä!

Tämä kesä ei ainakaan vielä vaikuta yhtä helteiseltä kuin edeltäjänsä. Ei ole ollut yhtään liian kuuma neuloa villasta, joten moni meistä on jatkanut sukkien ja islanninpaitojen neulomista.

Joko olet neulonut Vantaa-sukat tai Vantaa-paidan?

Olisi kiva saada nähdä, millaisia väriyhdistelmiä olet käyttänyt! Näin yhä useampi voisi uskaltautua oman Vantaa-neuleen toteuttamiseen. Voit valita, miten jaat kuvan omasta neuleestasi: Voit lähettää sen sähköpostilla osoitteeseen elina.terava(at)vantaaseura.fi, jolloin voimme liittää sen myöhempään blogitekstiin. Tai voit postata kuvan omaan someesi tunnuksilla #vantaavillapaita #vantaasukat #vantaaneule @vantaaseura, jolloin voimme jakaa postauksesi edelleen Vantaa-Seuran sometileillä. Muita neulojia kiinnostavat myös tiedot langasta ja värinumeroista, jos ne ovat tiedossasi.

Mistä kuviot neuleisiin?

Minulta on kysytty, mistä ideat neulekuvioihin tulevat.

Käytän neuleissa paljon luontoaiheita, ja teen mielelläni kuvioita, jotka muodostavat jonkin tarinan. Yleisnimi #lorusukat syntyi, kun suunnittelin kuvioita Lennä, lennä leppäkerttu –lorun innoittamana, ja toisia, joissa mesiläiset lensivät apilankukilta hunajakennoillensa, jolloin Uppo-Nallen runo alkoi pyöriä mielessäni. Hyönteiset, kukat ja muut pienikokoiset kuva-aiheet on verraten helppo sommitella neuleessa toteutettaviksi.

 Vantaa-neuleisiin päätyivät monista inspiroivista vaihtoehdoista PyhänLaurin kirkon uugoottilaisten ikkunoiden muodot, sekä Helsingin pitäjän kirkonkylän pappilan puistosta arkeologisissa kaivauksissa löytyneiden veitsien hopea- ja pronssikoristeiden lilja-ja köynnöskuviot. Niiden ansiosta kuviot ovat varsin ajattomat ja tyylikkäät, ja kertovat alueen tarinaa. Paksulla langalla kuvioiden saaminen tasan eri kokoihin vaatii kuitenkin paljon laskentatyötä.

Kuva: Vantaa-paidan kuvioita

Käytän mieluiten luonnonväreillä värjättyjä lankoja ekologisista syistä; synteettiset värit kun ovat lähes kaikki raakaöljyperäisiä. Valitsin alun perin värisävyt Vantaa-neuleisiin siten, että langat voisi värjätä myös itse. Lankojen värjääminen luonnonväreillä on myös vuoden2022 käsityötekniikka! Seuraavaksi annan vähän vinkkejä luonnonvärjäämiseen. Helsingan keskiaikapäivänä 13.8.2022 voit tulla tutustumaan värjäysperinteeseen näytöksessä, jonka pitävät Värjärikillan aktiiviset värjärit. Luonnonvärjäystä tiedetään Suomessa harrastetun ainakin keskiajalta asti.

Värjäisitkö lankasi itse?

Ennen värjäämistä langat täytyy purettaa, jotta väri kiinnittyy niihin pysyvästi. Villalankoja ja sukkalankoja puretettaessa käytetään useimmiten alunaa (kaliumalumiinisulfaattia). Peruspuretuksessa alunaa liuotetaan lämpimään veteen 10 % lankojen kuivapainosta (esimerkiksi 500 g villalankaa, 50 g alunaa, jota saa tilata edullisesti värjäystarvikkeita myyvistä verkkokaupoista). Sitten lisätään langat, nostetaan lämpötila 80°C:seen, ja pidetään siinä tunnin verran. Langat puristetaan kevyesti melko kuiviksi, jonka jälkeen ne voi värjätä. Lankojen voi myös antaa kuivua purettamisen jälkeen ja värjätä ne vasta myöhemmin, vaikka vuosienkin kuluttua. Puretus pysyy langoissa.

Kuva: Puretettuja lankoja selvittämässä

Puretetut langat laitetaan kasveista tai sienistä keitettyyn väriliemeen. Kannattaa varoa suuria lämmönvaihteluita, jotta villa ei ala huopua. Liemi lankoineen lämmitetään jälleen 80°C lämpötilaan, ja annetaan vaikuttaa tunti. Langat voi jättää jäähtymään liemeen vielä yön ajaksi, se parantaa värin kiinnittymistä. Seuraavana päivänä langat huuhdellaan ja viimeiseen huuhteluveteen lisätään loraus etikkaa, joka neutralisoi pH:n villalle ominaiseksi. Luonnonvärjätyt tuotteet kannattaa aina pestä neutraalilla villanpesuaineella, jotta värit eivät muuttuisi.

Ruskeata voi värjätä keräämällä maahan pudonneita lepän käpyjä kaksinkertaisen määrän siihen nähden, minkä verran lankoja aikoo värjätä (esimerkiksi 100 g villalankaa, 200 g kuivia lepänkäpyjä). Myös kuivista kuusenkävyistä saa ruskeata, mutta riesana mukaan tulee pihkaa, joten sitä en suosittele. Käpyjä liotetaan yön yli, ja keitetään pari-kolme tuntia värin irrottamiseksi. Liemi siivilöidään, ja sitten se on valmis värjäämiseen. Kasveja ei tarvitse liottaa etukäteen, ja värikin irtoaa tunnin keittämisellä.

 

Kuva: Paatsamanmarjoilla värjättyjä lankoja









 

Harmaita lankoja löytyy suoraan lampaanvillan omista sävyistä, jolloin niitä ei tarvitse värjätä lainkaan. Tummanharmaata lankaa keltaisella kasvivärillä värjättäessä saadaan tummaa vihreää, vaaleanharmaalle langalle tulee vaaleampi vihreän sävy. Keltaiseksi näitä vihreitä varten sopii esimerkiksi vieraslaji lupiinin lehdet ja versot (100 g lankaa, 1 kg tuoreita lupiinin lehtiä), tai käyttämällä juhannuskoivujen lehdet värjäykseen juhannuksen jälkeen (tuoreetkin lehdet käyvät, jos sinulla on paljon koivuja, mistä ottaa). Myös nokkonen on hyvä vihertävänkeltaisen värin lähde samassa suhteessa annosteltuna. Harmaiden lankojen lisäksi samaan pataan voi laittaa valkoisia lankoja, joista tulee sitten keltaista vihreiden kaveriksi. Siniseen taittavaa vihreää voi värjätä korpipaatsamanmarjoilla.

Kuva: Sienillä värjättyjä lankoja
Kuva: Suppilovahvero ja kaksi verihelttaseitikkiä













Punaisia sävyjä löytyy Suomen luonnosta vasta loppusyksyllä sienimetsästä. Verihelttaseitikit ovat runsaslukuisia värjäyssieniä, joita löytää syys-lokakuussa mäntymetsistä, usein suppilovahveroiden läheltä. Verihelttaseitikin lakeista saa oranssinpunaista ja jaloista keltaoranssia, jälkivärinä persikan sävyjä. Vähempilukuista veriseitikkiä kannattaa punaisen ystävien etsiä kuusikoista, siitä saa hienoa, kylmää punaista ja jälkivärinä vaaleanpunaista. Sienivärjäykset kannattaa tehdä kokonaan ulkosalla, sillä vaikka värjäysseitikit eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, tulee niistä voimakas haju, joka voi aiheuttaa huonovointisuutta. Kesällä värjättäessä voi tilata krappijuurta ja kokenillia punaisten sävyjen aikaansaamiseksi.

Sininen on hankalampi väri toteuttaa. Sinistä saadaan indigosta, värimorsingosta ja väritattaresta (ns. Japanin indigo). Uuttoprosessi ja kyyppivärjäys vaativat enemmän taitoa, joten ainakin näitä varten kannattaa hakeutua värjäyskurssille. Kursseilla pääsee yhdessä värjäämällä muutenkin hyvin alkuun. Tietoa kursseista ja värjäystarvikkeiden myyjistä löytyy FB-ryhmästä Luonnonvärjäyksen/Kasvivärjäyksenkurssit ja tarvikemyyjät.

Varoituksen sana: lankojen värjääminen on innostava harrastus, joka vie helposti mukanaan. Pian huomaat haalivasi läjäpäin valkoisia ja harmaita lankoja tarjouslaareista, ja kulkevasi pitkin metsiä ja pellonpientareita miettimässä, mitäköhän tuosta kasvista tai sienestä saisi väripataan! Talven tullen nurkat pursuavat itse värjäämiäsi lankoja valmiina hyppäämään puikoille. Jos kuitenkin otat tämän riskin, annan mielelläni lisää vinkkejä ja vastaan kysymyksiin FB-ryhmässä  Padoistapuikoille, tervetuloa mukaan!

Kirsi Mantua-Kommonen

 

Kirjoittaja on Vantaa-neuleiden suunnittelija, tietokirjailija, kauppatieteiden tohtori ja luonnonvärien post doc –tutkija – Väriniekka.

 

Kuvat: Kirsi Mantua-Kommonen ja hänen värjäyskurssiensa osallistujat