torstai 28. tammikuuta 2021

Rakkaudesta Vantaaseen: Kotiseutuni on Vantaan maisemassa

Vantaa-niminen kunta täyttää vuoden 2022 alussa vasta 50 vuotta. Vantaa on kuitenkin etelärannikkomme vanha emäpitäjä, jonka vaiheet ulottuvat vuosisatojen päähän. Helsingin pitäjä – Helsingin maalaiskunta – Vantaa on minun kotiseutuni.

Mielikuva Vantaasta on monelle hyvin hajanainen: asuntoalueiden rihmasto, jota halkovat monet valtakunnan päätiet, rautatiet ja jossa on maamme päälentokenttä. 

Vantaa on kuitenkin paljon enemmän. Itselleni Vantaa kertoo maisemassaan koko Suomen tarinan: miten harvaan asutusta maanviljelysyhteiskunnasta on kehittynyt kaupungistunut hyvinvointiyhteiskunta. Ja kaikkea ympäröi monipuolinen luonto. Harrastukseni on kiertää kasvavassa kaupungissa kamera kädessä. 

Kirjoittaja kuvaa muuttuvaa ja muuttunutta Vantaata. Kuvassa Vantaankosken koulun Vantaanjoen opetuspiste. Alunperin koulu valmistui Vantaan yhteiskouluksi. Kuva: Jukka Hako 2020.


Vantaan Pyhän Laurin kirkko 1400-luvun puolivälistä on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus. Kirkkoakin vanhempia ovat pellot sekä peltojen ja metsien rajat. 

Vantaan vanha kylärakenne on erinomaisen hyvin säilynyt. Vantaan maisemassa tärkeitä ovat myös kartanot, muut suurtilat sekä maatilat rakennuksineen.

Vantaa-Seuran kartanoretken oppaana Jukka Hako. Taustalla Westerkullan kartano. Kuva: Riina Koivisto.


Varhaisesta teollisuudestakin on jotain jäljellä. Onneksi edes osalle rakennuksista on löytynyt uusi käyttö teollisen toiminnan päätyttyä.

Vantaa on monella tavalla koko Suomen liikenteen solmukohta. Myös historiallisesti. Kuninkaantie oli oman aikansa poikittaisväylä ja se on edelleen hyvin säilynyt Vantaan alueella. Sen perillinen on Kehä III.

Suomen ensimmäinen rautatieyhteys linjattiin pitäjän läpi ja mikä tärkeintä: rakennettiin asemia, joilla juna pysähtyi. Tärkein niistä oli Tikkurila, jossa sijaitsee maamme vanhin jäljellä oleva rautatieasema, nykyinen kaupunginmuseomme. Vanha maatalousyhteiskunta alkoi asemien ympärillä muuttua kiihtyvällä vauhdilla. Maamme päälentokenttäkin säilyi kunnan alueella, kun Helsinki-Vantaa valmistui.

Vuonna 1946 Helsingin maalaiskunnasta erotettiin laajat alueet Helsingin kasvua turvaamaan. Typistyneen kunnan asukasluvuksi jäi 12 000. Kun Vantaa-niminen kauppala syntyi vuonna 1972, oli asukkaita jo 90 000 ja tätä kirjoitettaessa lähes 240 000. Vastaavaa ei Suomen historiassa ole koettu kuin naapurikaupungissa Espoossa. Vantaan kasvu ja kehitys seitsemän vuosikymmenen aikana on ollut mykistävää. 

Laajat omakotialueet ovat edelleen leimallinen osa Vantaata. Niitä syntyi sodan jälkeisen asutustoiminnan seurauksena. Rakennuskantaa niissä on kaikilta vuosikymmeniltä. Moni rintamiestalo on edelleen säilynyt, vaikka asemakaavat ovat jo pitkään sallineet tonttien tehokkuuden noston. 

Seuraavan muuttoaallon mahdollisti aluerakentaminen. Helsingin maalaiskunta tarjosi edullisia asuntoja ja moni kotiseutunsa muualla Suomessa jättänyt perhe jäi Suomeen eikä muuttanut Ruotsiin. Missään muualla Suomessa aluerakentaminen ei toteutunut suhteessa yhtä laajasti kuin Vantaalla ja Espoossa. 

Vantaa-Seuran syysretkellä tutustuttiin syyskuussa 2018 Jukka Hakon johdolla Vantaan uuteen rakennuskulttuuriin. Kuvassa Keimolanmäkeä. Kuva: Riina Koivisto.


Vantaalle on viime vuosina rakennettu asuntojen lisäksi myös vilkkaasti työpaikkoja, kauppakeskuksia, toimitiloja, hotelleja ja liikerakennuksia. Työpaikkoja on nykyään lähes 110 jokaista sataa työssä käyvää vantaalaista kohti. Eli työpaikkoja riittää runsaasti myös naapurikunnissa asuville. Vantaalainen työpaikkarakentaminen ja sen arkkitehtuuri kertoo omalta osaltaan eri aikakausien muotivirtauksista.

Edellä oleva tiivis kuvaus pyrkii osoittamaan, että suomalaisten historia on monin tavoin luettavissa vantaalaisessa maisemassa: asumisen muutokset maanviljelysyhteiskunnasta ja sen kylistä tiiviiksi kaupunkikeskuksiksi sekä työpaikkojen taival pelloilta ja metsistä teollisuus- ja toimistotyöpaikkoihin.

Myös julkinen rakentaminen on tärkeä osa vantaalaista maisemaa. Julkiset rakennukset ovat myös yhdenlaiset hyvinvointivaltion kasvot. Kasvava väestö tarvitsee jatkuvasti uusia kouluja ja päiväkoteja sekä ammatillisia oppilaitoksia, terveyskeskuksia ja sairaaloita. Harvassa kunnassa on esimerkiksi niin monipuolinen koulurakennusarkkitehtuuri yli sadan vuoden ajalta kuin Vantaalla.

Kotiseutuni kasvot saavatkin muuttua, koska Vantaalla ei voida elää pysähtyneessä tilassa. Ympäristön jatkuva muutos on osa vantaalaista arkea. Olennaista on, että tunnemme oman ympäristömme ja rakennuskulttuurimme ja teemme oikeita valintoja.

Muuttuvaa Vantaata. Tikkurila on kokenut suuria muutoksia viime vuosina. Kuva on otettu Kielotien varrelta. Kuva: Jukka Hako 2020.


Vantaalla on tehty erittäin laadukas vanhan rakennuskannan inventointi, joka auttaa arvottamaan mitä vanhasta kannattaa säilyttää. Harva kohde kaipaa täydellistä suojelua, mutta luova uusiokäyttö olisi myös ekologista. Vantaan luontokohteet on myös hyvin kartoitettu.

Näin Vantaa voi säilyttää asemansa paikkakuntana, jossa kunkin aikakauden asumisen ja työpaikkarakentamisen sekä julkisen palvelurakentamisen virtaukset ovat monipuolisesti nähtävissä. Niin pitääkin olla. Onhan Vantaa ja sen edeltäjä Helsingin pitäjä itse asiassa Suomen urbanisoitunein emäpitäjä!


Jukka Hako


Kotiseutuneuvos Jukka Hako toimi Vantaa-Seuran puheenjohtajana vuosina 1980–2012. Hakon aikana yhdistyksen toimintaa ja vuosikirjaa kehitettiin uudelle tasolle. Hako on yhä aktiivinen kotiseudun puolesta toimija niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Hän on mm. Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsen.


Vantaa-Seura on järjestänyt yhteislauluiltoja  Myllyiltoja  Kirkonkylän myllyllä jo vuodesta 1976 lähtien. Jukka Hako on tuttu näky yleisön joukussa tai illan juontajana. Kuva: Susanna Eklund.


torstai 21. tammikuuta 2021

Övre Nybackan kuistin remontti on valmistunut

Övre Nybackan tila Vantaanlaaksossa on yksi Vantaan parhaiten säilyneistä talonpoikaiskokonaisuuksista. Yli 200 vuotta vanhassa talossa riittää aina korjattavaa. Rapistuneen kuistin kunnostuksen monelle vuodelle jakautunut urakka on nyt valmis ja kuisti on kauneimmillaan. Kannattaa käydä ihailemassa, kun korona taas sallii avoimet ovet ja muut tapahtumat Övre Nybackassa!

Puna- ja keltamultaa

Huonoon kuntoon päässeen kuistin kunnostus aloitettiin vuonna 2017. Kuistin korjausta edelsi punamullatun talonpoikaistalon haalistuneiden julkisivujen maalaus. Yhteistyössä Vantaan Varian rakennusrestaurointiopiskelijoiden kanssa seinämistä kaksi maalattiin perinteisin menetelmin ja itse punamultamaalia keittämällä. 

Rakennusrestaurointiopiskelijat keittivät punamultamaalia ja maalasivat talon kaksi julkisivua. Kuva: Riina Koivisto 2017.


Maalausurakan yhteydessä tarkat silmät havaitsivat kuistin punaisen maalin alta pilkottavan keltamullan. Vanhoja valokuvia tutkimalla voitiin varmistaa kuistin todellakin olleen alun perin keltainen. Vantaan kaupunginmuseon luvalla kuisti päätettiin palauttaa alkuperäiseen väriinsä. 

Opiskeljat ja Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Susanna Paavola (oik.) tarkastelevat kuistin värikerrostumia. Kuva: Riina Koivisto 2017.


Kuistin maalauksen yhteydessä aloitettiin myös huonoon kuntoon ehtineiden ikkunoiden entisöinti oppilastyönä yhteistyössä Vantaan Varian rakennusrestaurointilinjan opiskelijoiden kanssa.

Vanhaa kunnioittaen

Vuosisatojen aikana sade ja tuuli ovat piiskanneet vettä ikkunoihin. Kuistin itäpuolen ikkunoiden alaosat ja ikkunoiden alainen seinä olivat kärsineet pahoin kosteudesta. Osa puuosista jouduttiin korvaamaan uudella. Vanhaa säästettiin niin paljon kuin mahdollista ja työtä tehtiin perinteitä kunnioittaen.

Urakan ensimmäinen osa valmistui vuonna 2018. Kuistin länsipuolen eli maantien puoleiset ikkunat saatiin kunnostuttua vuoden 2020 aikana. Kunnostusten taloudellisesta tuesta on kiittäminen Aktiastiftelsen i Vandan myöntämiä tukia Övre Nybackan kunnostushankkeisiin.

Juuri valmiiksi tulleessa urakassa kunnostettavat ikkunat irrotettiin ja vietiin verstaalle työstettäviksi. Kunnostuksen ajaksi kuistille asennettiin muovisuojat pitämään sateen ja tuulen ulkona. Ikkunoiden ohella kunnostettiin myös vuorilaudat, jotka piti joka tapauksessa irrottaa, jotta ikkunat saatiin irti. 

Övre Nybackan ikkunoiden kunnostusta. Kuva: Astrid Nurmivaara 2020.

Ikkunoiden huonoiksi menneet puuosat vaihdettiin mahdollisimman paljon tervettä puuta säästäen. Osaan ikkunoista vaihdettiin myös lasiruutuja rikkimenneiden tilalle. Ikkunoiden kunnostaja leikkasi vanhasta lasista uudet ruudut mittaansa. Kunnostetut puuosat öljyttiin, hiottiin ja maalattiin. Kittiurat penslattiin sellakalla, lasit kiinnitettiin lasitusnauloilla ja kitattiin pellavaöljykitillä. Lopuksi puuosat ja kittaukset vielä maalattiin.  Maalina käytettiin Allbäckin mantelinvalkoista pellavaöljymaalia, jota siveltiin pinnoille kolminkertainen ohut kerros. Tämän viimeisimmän ikkunaurakan suoritti Astrid Nurmivaara. Kiitos todella asiantuntevasta ja tarkasta työnjäljestä! 


Valmiit ikkunat maalattiin. Kuva: Astrid Nurmivaara 2020.


Suuritöinen aarre

Mitä seuraavaksi? Vanha talo vaatii jatkuvaa huolenpitoa, ja kunnostustöitä on koko ajan pitkä lista odottamassa. Yhdistys toivoo, että lähivuosina saadaan talon punamultamaalaus myös takaseinän ja toisen päädyn osalta tehtyä. Ulko-ovi on maalattava, samoin jo pahasti hilseilevät peltikatot. Kuistin ikkunat ovat nyt loistokunnossa mutta muut talon ikkunat vaativat lähivuosien aikana niiden perusteellisen kunnostuksen aloittamista. 

Övre Nybackan kuisti ja ikkunat ennen kunnostusta. Talon etuseinä on juuri maalattu punamullalla. Kuva: Riina Koivisto 2017.


Sisäpinnat ovat asia erikseen. Edellisestä isommasta kunnostuksesta on jo aikaa yli 30 vuotta ja monet maalipinnat kaipaisivat uudistamista. Osa tapeteista on myös huonossa kunnossa ja keittiön ilmettä olisi mukava raikastaa. Myös puutarhassa olisi paljon tehtävää ja sen ennallistaminen 1900-luvun alkupuolen asuunsa houkuttelee.

Övre Nybackan kunnostettu kuisti talviasussa tammikuussa 2021. Kuva: Riina Koivisto.


Övre Nybacka on aarre, suuritöinen sellainen, mutta monille vantaalaisille tärkeä ylpeydenaihe ja ainutlaatuinen esimerkki menneiden vuosikymmenien ja -satojen elämästä. Lempeästi ja määrätietoisesti huoltamalla talo säilyy elävänä yhteisöllisen toiminnan keskuksena ja muistona menneistä ajoista vielä ainakin toiset 200 vuotta. Me Vantaa-Seurassa olemme ylpeitä siitä, että saamme olla osaltamme mukana Övre Nybackasta huolehtivien sukupolvien joukossa. Övre Nybacka on raskas mutta rakas!


Karoliina Junno-Huikari ja Riina Koivisto


Övre Nybackan tila on yksi Mårtensbyn kantatiloista. Tuvan hirsistä tehtyjen dendrokronologisten analyysien perusteella päärakennuksen tiedetään valmistuneen vuonna 1817. Talo on toiminut kestikievarina sekä maatilana. 

1960-luvulla tilan metsät ja pellot myytiin maanrakennusliikkeelle ja tilan entisille maille ovat kohonneet Vantaanlaakson ja Martinlaakson kaupunginosat. Vantaan kaupunki osti Övre Nybackan päärakennuksen sekä piharakennukset vuonna 1980 ja kunnosti päärakennuksen juhlatilaksi. Vantaa-Seura on vuokrannut Övre Nybackaa vuodesta 2013 alkaen ja järjestää talossa tapahtumia sekä vuokraa tilaa perhejuhliin ja erilaisiin tilaisuuksiin. Talokokonaisuus on suojeltu.