1700-luvun kartat pääsivät vuosikirjan sivuille ja kaupunkien karttapalveluihin

Ruotsalaisista arkistoista löytyi 1980-luvulla kiinnostavia yksityiskohtaisia kartta-aineistoja Helsingin pitäjästä 1700-luvulta – varhaisimmat koko pitäjän kattavat suurimittakaavaiset kartat, joissa näkyy lähes koko nykyisen Helsingin ja Vantaan alue. Viime vuonna Vantaa-seura hankki kartta-aineistot korkealaatuisina digitaalisina kopioina Suomeen. Kiinnostavien karttojen taustoihin voi tutustua uusimmassa Helsingin pitäjä – Vantaa -vuosikirjassa ja kartta-aineistot löytyvät myös Helsingin ja Vantaan karttapalveluista. Saamme kiittää onneamme, että Ruotsin ei täysin noudattanut Haminan rauhan ehtoja 1809, ja sen ansiosta voimme tänä päivänä tutustua näihin kauniisiin ja tietosisällöltään runsaisiin karttoihin. 

Suomi oli vuosisatojen ajan osa Ruotsin valtakuntaa – ja Ruotsin valtio kartoitti valtakunnan itäisiä osia niin kiinteistötoimituksia kuin sotilaallista käyttöäkin silmällä pitäen. Suuri osa Ruotsin vallan aikaisista suurimittakaavaisista kartoista oli maanjakokarttoja, kuten isojakokarttoja. Suomen siirryttyä Venäjän alaisuuteen 1809 nämä kartat päätyivät Turkuun perustetulle päämaanmittauskonttorille, joka myöhemmin tunnettiin muun muassa Maanmittauksen ylihallituksena ja Maanmittaushallituksena, nykyisin Maanmittauslaitoksena. Kartat ovat nykyisin Kansallisarkistossa Helsingissä. 

Ruotsin tuli luovuttaa menetettyään Suomen myös kaikki Suomen alueen sotilaalliset tiedustelu- eli rekognosointikartat Venäjälle. Karttoja ei ollut painettu vaan niistä oli piirretty 1780-luvulla vain kahdet kappaleet. Rauhansopimuksen mukaisesti Ruotsi luovutti toiset kappaleet Venäjälle, mutta toiset jäivät Tukholmaan ja päätyivät Ruotsin sota-arkistoon Krigsarkivetiin. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli onni, sillä Venäjän saamat kopiot katosivat vain muutamaa vuotta myöhemmin, mahdollisesti Haapaniemen kadettikoulun palossa 1818.

Ote vuoden 1749 pitäjänkartasta Vantaankosken ympäristöstä Vantaan kaupungin karttapalvelussa.

Kartat olivat unohduksissa, kunnes Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi vuonna 1989 Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805 -kirjan, johon rekognosointikartat oli valokuvattu koko eteläisen Suomen alueelta. Kirja sisälsi kaikki säännöllisen lehtijaon mukaiset karttalehdet, jotka oli pienennetty merkittävästi kirjaksi sopivaan sivukokoon. Rekognosointikartoista julkaistiin SKS:n valokuvakopioihin pohjautuvia otteita muissa teoksissa ja kartat julkaistiin kokonaisuudessaan uudelleen vuonna 2012 hieman aiempaa suurempikokoisina pienennöksinä. 

Rekognosointikartat eivät kuitenkaan ole vanhimmat koko Helsingin pitäjää esittävät kartta-aineistot Tukholman arkistoissa. Helsingin pitäjän pitäjänkuvauksen yhteydessä vuonna 1749 oli laadittu yksityiskohtainen pitäjänkartta, jossa koko pitäjä oli kuvattu talo talolta Lauttasaaresta Korsoon ja Hämeenkylästä Herttoniemeen. Pitäjänkuvaus karttoineen on säilynyt Ruotsin valtionarkistossa Riksarkivetissa. 

Pitäjänkuvaus ja siihen liittyvä kartta esiteltiin ensimmäisen kerran Helsingin pitäjä 1983 -vuosikirjassa, jossa pitäjänkuvaus julkaistiin kokonaisuudessaan sekä alkuperäisenä ruotsinkielisenä tekstinä että suomenkielisenä käännöksenä. Artikkelin yhteydessä julkaistiin valokuvaamalla kopioitu pienikokoinen yksivärinen karttaote. Kartta julkaistiin värillisenä, koko pitäjän kattavana pienennöksenä Helsingin pitäjän historia III -kirjan liitteenä 1991. Alkuperäinen kartta on kuitenkin huomattavan suuri, yli 1,5 metriä korkea ja yli metrin leveä, ja kirjan liitekartta oli huomattavasti pienennetty. 

Helsingin pitäjä – Vantaa 2022 -vuosikirjassa julkaistiin kirjoittamani artikkeli Kustaa III:n salaiset sotilaskartoitukset Helsingin pitäjässä, jossa 1700-luvun rekognosointikartta-aineistoa tutkittiin erityisesti Helsingin pitäjän ja nykyisen Vantaan alueelta. Artikkelin kirjoittamisen yhteydessä Vantaa-seura hankki Ruotsin sota-arkistosta uudet digitaaliset, aiempaa tarkemmat kopiot kartta-aineistosta. Varsinaisen lehtijakopohjaisen rekognosointikartaston lisäksi seura hankki kopiot useimmista pitäjän alueelta laadituista, ennen julkaisemattomista strategisten kohteiden erikoiskartoista sekä rekognosointikarttojen merkittävänä lähteenä käytetyn vanhemman pitäjänkartan. 

Uusien kopioiden myötä aineiston yksityiskohtainen tutkiminen tuli mahdolliseksi, ja erikoiskartat selitteineen toivat merkittävää lisätietoa yli 200 vuotta sitten laaditun kartoituksen sisällöstä. Vuosikirjan artikkelin yhteydessä julkaistiin karttaotteita Helsingin pitäjän alueelta ensimmäistä kertaa todellisessa koossaan pienentämättöminä.

Ote 1780-luvun rekognosointikartasta Meilahden alueelta Helsingin kaupungin karttapalvelussa.

Vantaa-Seura luovutti karttatiedostot myös Helsingin ja Vantaan kaupungeille, jotka ovat julkaisseet kartat karttapalveluissaan. Karttapalvelussa karttoja pystyy suurentamaan ja pienentämään ja karttapinnalla pystyy liikkumaan kätevästi mihin tahansa alueelle Vantaalla tai Helsingissä. Helsingin karttapalvelussa kartat löytyvät valitsemalla Taustakartat > Historialliset aineistot > Muiden arkistojen vanhat kartat ja Vantaan karttapalvelussa Vanhat kartat > Muut historialliset kartat. 

Rekognosointikartoituksen erikoiskartat on julkaistu ainoastaan vuosikirjan artikkelin yhteydessä. Helsingin ja Vantaan karttapalvelut täydentävät mainiosti vuosikirjan artikkelia tarjoamalla mahdollisuuden tutkia kartta-aineistoja suurikokoisena rajattomasti – mitä kirjan sivuilla ei olisi mahdollista tehdä. 

Jussi Iltanen 

Kirjoittaja on helsinkiläinen, aiemmin Vantaalla asunut maantieteilijä, tietokirjailija ja kartografi, joka on kirjoittanut artikkeleita Helsingin pitäjä -vuosikirjaan vuodesta 1992 alkaen.

Rakkaudesta Vantaaseen: Vantaa vetää puoleensa

 

Vantaa on aina tuntunut synonyymilta sanalle tavallinen. Se on harmaa, hieman nukkavieru ja niin tavallinen, ettei se erotu muiden joukosta. Tämä on siis pelkkä kehu, sillä tähän ainaiseen altavastaajaan on niin helppo samaistua. Naapurien ivaama paikkakunta on synnyttänyt aivan oman kulttuurinsa, jossa negatiiviset mielikuvat kannattaa kääntää omaksi vahvuudeksi. Siinä on myös omat etunsa, ettei Vantaa ole ollut kaiken keskipisteenä. Tästä johtuen Vantaalla on aina saanut olla oma itsensä, eikä siellä ole koskaan tarvinnut esittää mitään muuta kuin on. Vastaavasti Vantaalta käsin katsottuna esimerkiksi Helsinki on paikoin näyttäytynyt hyvinkin pinnalliselta ja kylmältä.

Monesti on kuullut sanottavan, että Vantaa on kuin Suomi pienoiskoossa. Vantaalta löytyykin siihen kaikki tarvittava: kaupungin vilinää, maaseudun rauhaa, maantiet, rautatiet, joet, järvet ja mitä vielä? Kuulin kerran tarinan miehestä, joka oli lyönyt vetoa, ettei poistu Vantaalta vuoteen minnekään, juuri tästä syystä. Mutta se onkin sitten aivan toinen tarina.

Jaakko Salo ja Sora-koira Ruskeasannan hiekkamontuilla.

Vartuin Itä-Vantaalla hiljaisella omakotitaloalueella. Erilaiset metsäleikit ja seikkailut lentokentän läheisyydessä olivat parasta mitä tiesin. Teini-iässä meille muodostui tiivis kaveripiiri, joka pyöri enemmän tai vähemmän musiikin ympärillä. Noihin aikoihin meille alkoi kehittyä paikoin vahva vantaalainen identiteetti, vaikka emme sitä silloin sen enempää ajatelleet. Aloimme käyttää leikkimielistä "Itä-Vantaa" käsimerkkiä, jota viljelimme kavereiden kesken. Syntyi myös ainekset näytelmälle "Tuntematon rusalainen", joka siis pohjautui suoraan Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas.

Monet asiat ovat ehtineet unohtua tässä vuosien saatossa, mutta en varmaan ikinä unohda niitä loppukesän päiviä, kun kipusimme auringon laskiessa Möskärin huipulle kuuntelemaan poltettuja cd-levyjä kannettavasta radiosta.

Perustimme myös ahkerasti erilaisia bändejä kaveripiirimme sisällä ja samat soittajat saattoivatkin soittaa useammassa bändissä. Itse päädyin soittamaan bassoa kuin vahingossa. En kokenut sen suurempaa poltetta soittamiseen, mutta yhdessä tekeminen ja kavereiden kanssa hengaaminen oli sitäkin tärkeämpää.

Minulle vuosi 2009 oli käänteentekevä, koska silloin järjestin ensimmäisen tapahtuman Hiekkaharjun nuorisotalolla. Siellä soitti oman bändini lisäksi kavereiden bändejä ja tilaisuus oli ajateltu vain oman piirin jutuksi. Tapahtuma osoittautuikin odotettua suositummaksi ja nuoria tuli aina Helsingistä asti katsomaan keikkoja. Suosiosta johtuen nuorisotalon työntekijät pyysivät minua järjestämään tapahtuman uudestaan ja lopulta se järjestettiin yhteensä 3 kertaa. Vähän vielä silloin tiesin, mutta myöhemmin tämä tapahtumasarja johdatti minut nykyisen ammattini pariin. Siihen oli toki vielä matkaa.

Järjestyksessään ensimmäinen Punk Revival -tapahtuma Hiekkaharjun nuorisotalolla 25.4.2009. Meneillään tapahtuman loppuhuipennus, jossa yhtyeet Bloodsucker Circus ja SinnerSixtySix kavereineen nousivat yhdessä lavalle esittämään Backyard Babies -yhtyeen "Friends" kappaleen.

Seuraava suurempi käänne tapahtui jo seuraavana vuonna, kun perustimme Katujen Äänet -nimisen bändin. Halusimme alusta asti profiloitua vahvasti vantaalaiseksi bändiksi ja erottautua näin kaikista itseään muka helsinkiläisinä pitävistä bändeistä. Vantaalaisuus kanavoitui nopeasti kappaleiden sanoituksiin, joissa vilisivät meille tutut paikat ja tapahtumat. "Oodi Vantaalle", "Maisema kuolee", "Joen toisella puolella", "Pitkät jäähyväiset" ja monet muut kappaleistamme sijoittuvat Vantaalle. Paikallisuus on näkynyt myös tavalla tai toisella musiikkivideoillamme ja levynkansissamme. Parhaimpana esimerkkinä on viimeisimmän albumimme kansikuva, jossa on vanha kuva Kulttuuritehdas Vernissasta, joka on toiminut treenipaikkanamme jo yli kymmenen vuoden ajan.

Vaikka en enää asu Vantaalla, niin se vetää silti puoleensa. Vanhempani asuvat vielä siellä ja suuri joukko kavereita, joten Vantaalla tulee käytyä jatkuvasti. Lisäksi olen töiden myötä päätynyt työskentelemään Vantaalla useissa eri tapahtumissa, ja niiden lisäksi olen työskennellyt myös Kulttuuritehdas Vernissalla. Vantaa tulee olemaan aina henkinen kotini asuin sitten missä päin maailmaan tahansa. Ei ole siis aivan klisee sanoa: "mies voi lähteä Vantaalta, mutta Vantaa ei miehestä”.

Jaakko Salo

Kirjoittaja on helsinkiläistynyt kulttuurituottaja, joka on tuottanut tapahtumia Vantaalle. Salo on myös Katujen Äänet -yhtyeen sanoittaja ja basisti.

Kirjoitus on osa Vantaa-Seuran 60-vuotisjuhlavuoden Rakkaudesta Vantaaseen -blogisarjaa.

 

Helsingin pitäjä - Vantaa 2022 julkaistu - Juhlavuosi, Ruotsin vallan aika ja uusi kotiseutuneuvos

Vantaa-Seura täytti 15.10.2021 kunnioitettavat 60 vuotta. Helsingin pitäjän kotiseutu- ja museoyhdistys – Helsinge hembygds- och museiförening r.y. perustettiin vuonna 1961. Yhdistyksen syntyyn vaikutti voimakkaasti halu perustaa maalaiskuntaan oma kotiseutumuseo. Pian kotiseutumuseo syntyikin Helsingin pitäjän kirkonkylään, mutta perustajana oli Helsinge–Tusby Ungdomsförbund. Nimestään huolimatta kotiseutuyhdistys suuntasi voimavaransa muunlaiseen kotiseututyöhön.

Vantaa-Seuran 60-vuotinen taival on ollut menestys. Toiminta on asteittain muuttunut ja monipuolistunut kasvavan kunnan ja kaupungin asukkaiden tarpeiden mukaan. Nimeäkin yhdistys on ehtinyt vaihtaa pari kertaa. Vuonna 2017 Suomen Kotiseutuliitto valitsi Vantaa-Seuran vuoden kotiseutuyhdistykseksi.

Vuosikirjan kannessa on karoliinien nuori rumpalipoika. Karoliinit olivat Ruotsin armeijan sotilaita kuninkaiden Kaarle XI ja XII ajalla 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alkupuoliskolla. Kannen maalauksen on tehnyt historiallisiin aiheisiin erikoistunut taiteilija Tom Björklund.

Vantaa-Seuran 60-vuotisjuhlavuoden vuosikirjan teemana on Ruotsin vallan aika. Kyseessä oli pitkä ja hyvin merkittävä ajanjakso Vantaan ja Helsingin pitäjän historiassa. Ajanjakso loi pohjan nyky-yhteiskunnallemme ja siitä on edelleen monia näkyviä merkkejä ympärillämme. 

Ruotsin vallan aika alkoi keskiajalla ruotsalaiskolonisaation myötä. Tällöin nykyisestä Suomesta tuli kiinteä osa Ruotsia, jota kutsuttiin nimellä Österlandet eli Itämaa. Vantaalla keskiajalta periytyvä Ruotsin vallan aika näkyy kaikkialla. Monet -by ja -böle päätteiset paikannimet kauniine kyläkeskuksineen ja vanhoine maatiloineen kertovat ruotsalaisten perustamista kylistä. Hieno esimerkki aikakaudesta on myös 1400-luvun puolivälissä valmistunut Pyhän Laurin kirkko, joka on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus.

Ruotsalaiset aloittivat myös nykyisen Suomen ja Vantaan seudun kartoituksen. Vuosikirjassa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa monia upeita aluetta kuvaavia niin sanotun Kuninkaan kartaston sotilaskarttoja 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta.

Kuninkaankartastoon kuuluva kartta Hakkilasta. Paikalla on nykyisin Keskon varastoja ja Hakkilan entinen sorakuoppa sekä Honkanummen hautausmaa. Kuva: Ruotsin sota-arkisto.

Vantaa-Seura pyrkii tuomaan seudun historiaa esille monin eri tavoin. Kirjan julkaisemisen lisäksi hyvä keino on tapahtumien järjestäminen. Seudun keskiaikainen menneisyys näkyy Helsingan keskiaikapäivässä. Tapahtuma saatiin kesällä 2021 välivuoden jälkeen järjestettyä menestyksekkäästi haastavasta koronatilanteesta huolimatta.

Monia muita tilaisuuksia yhdistys joutui perumaan. Valitettavasti emme onnistuneet järjestämään sellaista tapahtumien ilotulitusta, jollaista olimme 60-vuotiaan Vantaa-Seuran kunniaksi suunnitelleet. 

Näkyviä 60-vuotisjuhlavuoden toimia ovat olleet yhä jatkuvaVantaa-villapaitahanke sekä kivikautisaiheisen muraalin maalaaminen kerrostalon seinään Myyrmäessä yhteistyössä katutaidekollektiivi Street Art Vantaan kanssa. Kaunis muraali on saanut paljon kehuja lähiympäristön asukkailta ja avaa uudella tavalla seudun menneisyyttä.

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Antti Lindtman luovuttivat Tasavallan presidentin avoimen kirjeen kotiseutuneuvoksen arvonimestä Jukka Hakolle kesäkuussa 2021. Kuva: Jarna Hyvärinen/Vantaan kaupunki.

Onneksi korona-ajalle sattui aivan erityisen iloinen tapahtuma, kun yhdistyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Jukka Hakolle myönnettiin tasavallan presidentin toimesta kotisutuneuvoksen arvonimi. Jukka jos kukaan on arvonimen ansainnut. Hän on monen vuosikymmenen ajan tehnyt lujasti työtä vantaalaisen kotiseudun hyväksi. Suuret onnittelut Jukalle! 

Andreas Koivisto

Alla vielä kirjan sisällys: