Vantaan muinaisuus myllerryksessä

Viimeisen vuoden aikana on saatu useita Vantaan muinaisuutta koskevia uusia tietoja. Uusia tutkimustuloksia on niin paljon, että voidaan jopa puhua myllerryksestä. Ensinnäkin Vantaasta tuli 20 vuotta vanhempi. Toiseksi, Vantaan tai Helsingin pitäjän juuret eivät näytäkään aiemman tutkimuksen mukaisesti olevan Hälsinglannissa Ruotsissa. Lisäksi Vantaalta on nyt aiempaa enemmän näyttöä ruotsalaissiirtolaisia edeltäneistä suomenkielisistä hämäläisistä. Vantaa-nimikin saattaa olla aina pronssikaudelta saakka.

Päätoimittaja Jukka Hako kirjoitti myös tuoreen Vantaa-Seuran vuosikirjan, Helsingin pitäjä 2015 pääkirjoituksessa Vantaan historiaa koskevista uusista tutkimustuloksista.

Vuoden 2014 alussa julkaistiin Tapio Salmisen kirjoittama kirja Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika ja ruotsinkielinen versio kirjasta ilmestyy keväällä 2015. Salminen teki valtavan työn ja kävi läpi suuren määrän Helsingin pitäjän aluetta koskevia alkuperäislähteitä ja tulkitsi myös uudelleen vanhoja olettamuksia Vantaan historiasta. Ennen Salmisen työtä oli vallalla käsitys, että Vantaan aluetta koskeva varhaisin historiallinen maininta on vuodelta 1351, jolloin Padisen luostari sai lohenkalastusoikeuden Helsingan jokeen, eli Vantaanjokeen. Salmisen työn myötä kävi ilmi, että alue mainitaankin jo 20 vuotta aiemmin vuonna 1331 Helsingon, eli nykyisen Vantaan, aluetta koskevan lain yhteydessä. Voimme siis Vantaalla valmistautua juhlimaan 700-vuotisjuhlia luultua aiemmin, jo vuonna 2031!

Toinen perinteinen käsitys Vantaan varhaisuudesta on, että tänne olisi tullut keskiajan alussa ruotsalaissiirtolaisia Hälsinglannin alueelta. Tutkimus on aiemmin esittänyt, että he olisivat perustaneet kyliä ennen asuttamattomalle seudulle. Kummatkin edellä esitetyt olettamukset on kumottu viime vuosien tutkimuksissa.

On epäuskottavaa, että ruotsalaiset olisivat tulleet tänne Hälsinglannista, sillä alue oli näihin aikoihin harvaan asuttua ja se asutettiin samoihin aikoihin kuin Uusimaa. Näyttää sen sijaan siltä, että ruotsalaiset ovat tulleet Mälarenin ympäristöstä Upplannista. Se oli tiheään asuttua seutua ja sieltä johdettiin kolonisaatiota myös muualle Ruotsiin, muun muassa Hälsinglandiin. Tätä tukee myös nimistötutkija Saulo Kepsun huomiot, joiden mukaan Uudenmaan ruotsalaisnimistössä olisi viitteitä Upplannissa puhutusta murteesta. Nykyään pitäjän nimi Helsinge liitetään ruotsinkielen kaulaa merkitsevään sanaan ”hals”, joka viittaisi merenlahden kapeikkoon, jollaisia on Vantaanjoen suun tuntumassa.

Ruotsalaiset tulivat omasta näkökulmastaan katsoen uudelle maalle, siitä tulee myös maakunnan nimi Uusimaa. Kuten mainittiin, käsitys asumattomasta Uudestamaasta ruotsalaiskolonisaation aikoihin on kuitenkin saanut kyytiä viime vuosina. Keskiaikaisia kyläpaikkoja on tutkittu yhä enemmän ja samalla on löytynyt todisteita paikalla ennen ruotsalaisia asuneista ihmisistä, hämäläisistä. Esimerkiksi Vantaan Länsisalmen Gubbackasta löytyi 900-luvun lopulle ajoittuva pajarakennelma. Se todistaa paikalla asutun jo kauan ennen ruotsalaissiirtolaisten oletettua saapumista 1200-luvun lopulla.

Vantaan Länsisalmen Gubbackasta löydettiin muun muassa 900-luvun loppuun ajoittuva sepänpaja. Kuvassa tutkitaan keskiaikaiseen rakennukseen liittyvää kiveystä.

Myös Vantaan suomalaisperäinen paikannimistö kertoo seudulla asuneen suomenkielistä väestöä jo ennen ruotsalaisten saapumista. Näyttää nimistössä olevan jälkiä jopa monia tuhansia vuosia vanhasta asutuksesta. Tuore väitöstutkimus liittää Vantaanjoki-nimen saamen kieleen, jota puhuttiin myös täällä Etelä-Suomessa pronssikaudella, yli 3000 vuotta sitten. Tällöin Suomeen saapui uutta väestöä idästä Uralin suunnalta ja tämä lienee ensimmäinen kerta, kun maassamme puhuttiin etäästi suomea muistuttavaa kieltä.

Väitöstutkimuksessa esitetyn teorian mukaan Vantaa-nimi olisi perua kantasaamesta. Siinä Vantaanjoki liitetään kantasaamen sanaan Vȧncȧsjo̭ kḙ, kantasuomessa vastaava sana on Vantasjoki, jonka vertauskohtina ovat Rovaniemellä sijaitsevat Vanttauskoski, Vanttausjärvi ja Vanttausjoki. Nimessä on kantasaamen vȧncȧtȧk-sana, joka tarkoittaa liikkumista joen yli. Nimitystä voidaan verrata nykysuomen taipale-sanaan, joka tarkoittaa suunnilleen samaa asiaa ja joka esiintyy monissa jokien nimissä. Nimitys liittyisi Vantaanjoen lukuisiin koskipaikkoihin joita ei voi veneellä ylittää. Perustuen kielelliseen kehitykseen muissa vastaavanlaisissa sanoissa, väitöskirjan tekijä ei pidä uskottavana, että Vantaa-nimi olisi johdettu Vanaja-sanasta, niin kun on aiemmin uskottu.

Kuten kaikesta yllä kirjoitetusta voidaan todeta, historiantutkimus Vantaalla elää ja voi hyvin. Katsottavaksi jää tuleeko uusia historioitsijoita tai muita tieteentekijöitä, jotka kumoavat nämä olettamukset vai löydämmekö kenties pitävämpiä todisteita vahvistamaan nyt esitettyjä faktoja. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tuleva tutkimus tuo tulleessaan!

Andreas Koivisto