Vantaan nimeä ja identiteettiä etsimässä

-->

Viime aikoina on pohdittu vantaalaisten identiteettiä jopa kahdessa eri seminaarissa. Ensin Vantaan kaupunginmuseo järjesti 24.1.2013 Tikkurilan lukion auditoriossa tapahtuman nimeltä ”Mistä oletkaan kotoisin?” ja viimeksi 6.4.2013 Vantaan kansanperinteen ystävien 25-vuotisjuhlissa kaupungintalolla pohdittiin mitä vantaalaiset ajattelevat itsestään. Mistä johtuu, että Vantaalla joudutaan vielä niin paljon miettimään omaa identiteettiä?

Vastaus saattaa löytyä historian syövereistä. Tarkastellessa kaupungin menneisyyttä ei tarvitse mennä kauaskaan historiassa kun huomaa, että Vantaa on kaupungin nimenä hyvin nuori. Vasta 1970-luvulla entisestä Helsingin pitäjästä ja maalaiskunnasta tuli Vantaa. Sitä ennen Vantaana oli pidetty lähinnä nykyisen Vantaankosken ympäristössä sijainnutta aluetta, joka oli saanut nimensä Vantaanjoen varteen 1800-luvulla perustetun Vantaan ruukin mukaan.

Kun katsotaan vielä kauemmas historiaan, voidaan huomata, että Vantaa-nimi kuvasi pitäjän Kirkonkylää ja sen ympäristöä. 1600-luvun oikeusasiakirjasta nimittäin selviää, että pitäjän suomenkieliset asukkaat kutsuivat Kirkonkylää Vantaan kyläksi ja siellä sijainnutta kirkkoa Vantaan kirkoksi. Lähteen mukaan aluetta oli kutsuttu Vantaaksi ikuisista ajoista lähtien. Tämän historiallisen taustan tiedosti myös entinen kunnanjohtaja Lauri Korpinen, joka oli pääsyyllinen siihen, että uusi kaupunki nimettiin lopulta Vantaaksi.

Kuva keväisestä Kirkonkylästä huhtikuussa 2013. Taustalla näkyy Pyhän Laurin kirkko, jota pitäjän suomenkieliset asukkaat vanhan tiedon mukaan kutsuivat vielä 1600-luvulla Vantaan kirkoksi. Kuva Riina Koivisto.

Sekä Vantaan alueella että nimellä ovat juuret syvällä historiassa. Vantaalla on ollut pysyvää asutusta ainakin rautakauden lopulta nykyaikaan. Vantaalta on löydetty myös runsaasti kivikautisia asuinsijoja. Jo tuolloin, monia tuhansia vuosia sitten, Vantaan alueella näyttää olleen kaksi keskuspaikkaa kahden vanhan jokiuoman ympärillä. Toinen keskuspaikka sijaitsi nykyisen Myyrmäen lähettyvillä Mätäojan laaksossa ja toinen nykyisen Tikkurilan itäpuolella Keravanjoen rannalla Maarinkunnaalla. Tikkurilan ja Myyrmäen ympäristöt olivat siis alueen keskuspaikkoja jo kivikaudella.

Vaikka Vantaalla ovatkin pitkät ja paksut historialliset juuret, ei se automaattisesti luo vantaalaisille omaa identiteettiä. Vantaalle on sotien jälkeen muuttanut paljon ihmisiä ja kaupunki on kasvanut roimasti viimeisen puolen vuosisadan aikana. On selvää, että identiteetin muodostuminen vie aikansa, etenkin siinä tapauksessa että kaupunkiin on tullut runsaasti uutta väestöä. Vanhemmat eivät ole osanneet kertoa lapsilleen uudesta kotikaupungistaan samalla tavalla kuin jos olisivat asuneet seudulla jo monen sukupolven ajan. Vantaalle kuitenkin syntyy koko ajan uusia sukupolvia, jotka ovat paljasjalkaisia vantaalaisia. Heillä on aivan eri lähtökohdat viedä vantaalaisidentiteettiä eteenpäin omille lapsilleen.

Identiteetiä ei kuitenkaan luoda tyhjästä, myös kaupungin ja järjestöjen pitää kantaa kortensa kekoon. Vantaan menneisyys ja hienot historialliset paikat on tuotava paremmin kaupunkilaisten tietoisuuteen. Asukkaille pitää tarjota pääsy upeisiin luontokohteisiin sekä tarjota kunnolliset puitteet kulttuurin ja urheilun harrastamiselle. Asukkaiden tulee itse tuntea olevansa osa toimivaa ja hienoa kaupunkia. Vantaa on täynnä potentiaalia ja kaupunkilaisille on annettava aiheita olla ylpeitä kotikaupungistaan. Tämän vuoksi toivoisin kaupunginkin satsaavan tulevaisuudessa hieman enemmän kulttuuriin. Vuonna 2010 tehdyn selvityksen mukaan Vantaa nimittäin käytti Suomen suurista kaupungeista suhteellisesti kaikkein vähiten rahaa kulttuuriin asukasta kohden (Vantaan Sanomat 6.9.2012).

Andreas Koivisto