Viimeisen vuoden aikana on saatu useita Vantaan muinaisuutta
koskevia uusia tietoja. Uusia tutkimustuloksia on niin paljon, että voidaan
jopa puhua myllerryksestä. Ensinnäkin
Vantaasta tuli 20 vuotta vanhempi. Toiseksi, Vantaan tai Helsingin
pitäjän juuret eivät näytäkään aiemman tutkimuksen mukaisesti olevan Hälsinglannissa
Ruotsissa. Lisäksi Vantaalta on nyt aiempaa enemmän näyttöä
ruotsalaissiirtolaisia edeltäneistä suomenkielisistä hämäläisistä. Vantaa-nimikin
saattaa olla aina pronssikaudelta saakka.
 |
| Päätoimittaja Jukka Hako kirjoitti myös tuoreen Vantaa-Seuran vuosikirjan, Helsingin pitäjä 2015 pääkirjoituksessa Vantaan historiaa koskevista uusista tutkimustuloksista. |
Vuoden 2014 alussa julkaistiin Tapio Salmisen kirjoittama
kirja Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika ja ruotsinkielinen versio kirjasta
ilmestyy keväällä 2015. Salminen teki valtavan työn ja kävi läpi suuren määrän
Helsingin pitäjän aluetta koskevia alkuperäislähteitä ja tulkitsi myös
uudelleen vanhoja olettamuksia Vantaan historiasta. Ennen Salmisen työtä oli
vallalla käsitys, että Vantaan aluetta koskeva varhaisin historiallinen
maininta on vuodelta 1351, jolloin Padisen luostari sai lohenkalastusoikeuden Helsingan
jokeen, eli Vantaanjokeen. Salmisen työn myötä kävi ilmi, että alue
mainitaankin jo 20 vuotta aiemmin vuonna 1331 Helsingon, eli nykyisen Vantaan, aluetta
koskevan lain yhteydessä. Voimme siis Vantaalla valmistautua juhlimaan 700-vuotisjuhlia
luultua aiemmin, jo vuonna 2031!
Toinen perinteinen käsitys Vantaan varhaisuudesta on, että
tänne olisi tullut keskiajan alussa ruotsalaissiirtolaisia Hälsinglannin
alueelta. Tutkimus on aiemmin esittänyt, että he olisivat perustaneet kyliä
ennen asuttamattomalle seudulle. Kummatkin edellä esitetyt olettamukset on
kumottu viime vuosien tutkimuksissa.
On epäuskottavaa, että ruotsalaiset olisivat tulleet tänne
Hälsinglannista, sillä alue oli näihin aikoihin harvaan asuttua ja se
asutettiin samoihin aikoihin kuin Uusimaa. Näyttää sen sijaan siltä, että
ruotsalaiset ovat tulleet Mälarenin ympäristöstä Upplannista. Se oli tiheään
asuttua seutua ja sieltä johdettiin kolonisaatiota myös muualle Ruotsiin, muun
muassa Hälsinglandiin. Tätä tukee myös nimistötutkija Saulo Kepsun huomiot,
joiden mukaan Uudenmaan ruotsalaisnimistössä olisi viitteitä Upplannissa
puhutusta murteesta. Nykyään pitäjän nimi Helsinge liitetään ruotsinkielen kaulaa
merkitsevään sanaan ”hals”, joka viittaisi merenlahden kapeikkoon, jollaisia on
Vantaanjoen suun tuntumassa.
Ruotsalaiset tulivat omasta näkökulmastaan katsoen uudelle
maalle, siitä tulee myös maakunnan nimi Uusimaa. Kuten mainittiin, käsitys
asumattomasta Uudestamaasta ruotsalaiskolonisaation aikoihin on kuitenkin
saanut kyytiä viime vuosina. Keskiaikaisia kyläpaikkoja on tutkittu yhä enemmän
ja samalla on löytynyt todisteita paikalla ennen ruotsalaisia asuneista
ihmisistä, hämäläisistä. Esimerkiksi Vantaan Länsisalmen Gubbackasta löytyi
900-luvun lopulle ajoittuva pajarakennelma. Se todistaa paikalla asutun jo
kauan ennen ruotsalaissiirtolaisten oletettua saapumista 1200-luvun lopulla.
 |
| Vantaan Länsisalmen Gubbackasta löydettiin muun muassa 900-luvun loppuun ajoittuva sepänpaja. Kuvassa tutkitaan keskiaikaiseen rakennukseen liittyvää kiveystä. |
Myös Vantaan suomalaisperäinen paikannimistö kertoo seudulla
asuneen suomenkielistä väestöä jo ennen ruotsalaisten saapumista. Näyttää
nimistössä olevan jälkiä jopa monia tuhansia vuosia vanhasta asutuksesta. Tuore
väitöstutkimus liittää Vantaanjoki-nimen saamen kieleen, jota puhuttiin myös täällä
Etelä-Suomessa pronssikaudella, yli 3000 vuotta sitten. Tällöin Suomeen saapui
uutta väestöä idästä Uralin suunnalta ja tämä lienee ensimmäinen kerta, kun
maassamme puhuttiin etäästi suomea muistuttavaa kieltä.
Väitöstutkimuksessa esitetyn teorian mukaan Vantaa-nimi
olisi perua kantasaamesta. Siinä Vantaanjoki liitetään kantasaamen sanaan
Vȧncȧsjo̭ kḙ, kantasuomessa vastaava sana on Vantasjoki, jonka vertauskohtina
ovat Rovaniemellä sijaitsevat Vanttauskoski, Vanttausjärvi ja Vanttausjoki.
Nimessä on kantasaamen vȧncȧtȧk-sana, joka tarkoittaa liikkumista joen yli.
Nimitystä voidaan verrata nykysuomen taipale-sanaan, joka tarkoittaa
suunnilleen samaa asiaa ja joka esiintyy monissa jokien nimissä. Nimitys
liittyisi Vantaanjoen lukuisiin koskipaikkoihin joita ei voi veneellä ylittää.
Perustuen kielelliseen kehitykseen muissa vastaavanlaisissa sanoissa,
väitöskirjan tekijä ei pidä uskottavana, että Vantaa-nimi olisi johdettu
Vanaja-sanasta, niin kun on aiemmin uskottu.
Kuten kaikesta yllä kirjoitetusta voidaan todeta, historiantutkimus
Vantaalla elää ja voi hyvin. Katsottavaksi jää tuleeko uusia historioitsijoita
tai muita tieteentekijöitä, jotka kumoavat nämä olettamukset vai löydämmekö
kenties pitävämpiä todisteita vahvistamaan nyt esitettyjä faktoja.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tuleva tutkimus tuo tulleessaan!
Andreas Koivisto
