Tämä kesä ei ainakaan vielä vaikuta yhtä helteiseltä kuin edeltäjänsä. Ei
ole ollut yhtään liian kuuma neuloa villasta, joten moni meistä on jatkanut
sukkien ja islanninpaitojen neulomista.
Joko olet neulonut Vantaa-sukat tai Vantaa-paidan?
Olisi kiva saada nähdä, millaisia väriyhdistelmiä olet käyttänyt! Näin yhä
useampi voisi uskaltautua oman Vantaa-neuleen toteuttamiseen. Voit valita,
miten jaat kuvan omasta neuleestasi: Voit lähettää sen sähköpostilla
osoitteeseen elina.terava(at)vantaaseura.fi, jolloin voimme liittää
sen myöhempään blogitekstiin. Tai voit postata kuvan omaan someesi tunnuksilla
#vantaavillapaita #vantaasukat #vantaaneule @vantaaseura, jolloin voimme jakaa
postauksesi edelleen Vantaa-Seuran sometileillä. Muita neulojia kiinnostavat
myös tiedot langasta ja värinumeroista, jos ne ovat tiedossasi.
Mistä kuviot neuleisiin?
Minulta on kysytty, mistä ideat neulekuvioihin tulevat.
Käytän neuleissa paljon luontoaiheita, ja teen mielelläni kuvioita, jotka
muodostavat jonkin tarinan. Yleisnimi #lorusukat syntyi, kun suunnittelin kuvioita
Lennä,
lennä leppäkerttu –lorun innoittamana, ja toisia, joissa mesiläiset lensivät
apilankukilta hunajakennoillensa, jolloin Uppo-Nallen runo alkoi
pyöriä mielessäni. Hyönteiset, kukat ja muut pienikokoiset kuva-aiheet on verraten
helppo sommitella neuleessa toteutettaviksi.
Vantaa-neuleisiin päätyivät monista inspiroivista vaihtoehdoista PyhänLaurin kirkon uugoottilaisten ikkunoiden muodot, sekä
Helsingin pitäjän kirkonkylän pappilan puistosta arkeologisissa kaivauksissa
löytyneiden veitsien hopea- ja pronssikoristeiden lilja-ja köynnöskuviot. Niiden ansiosta kuviot ovat varsin ajattomat ja
tyylikkäät, ja kertovat alueen tarinaa. Paksulla langalla kuvioiden saaminen
tasan eri kokoihin vaatii kuitenkin paljon laskentatyötä.
Kuva: Vantaa-paidan kuvioita
Käytän mieluiten luonnonväreillä värjättyjä lankoja ekologisista syistä;
synteettiset värit kun ovat lähes kaikki raakaöljyperäisiä. Valitsin alun perin
värisävyt Vantaa-neuleisiin siten, että langat voisi värjätä myös itse. Lankojen
värjääminen luonnonväreillä on myös vuoden2022 käsityötekniikka! Seuraavaksi annan vähän vinkkejä luonnonvärjäämiseen. Helsingan
keskiaikapäivänä 13.8.2022 voit tulla tutustumaan värjäysperinteeseen
näytöksessä, jonka pitävät Värjärikillan aktiiviset
värjärit. Luonnonvärjäystä tiedetään Suomessa harrastetun ainakin keskiajalta
asti.
Värjäisitkö
lankasi itse?
Ennen värjäämistä langat täytyy purettaa, jotta väri kiinnittyy niihin
pysyvästi. Villalankoja ja sukkalankoja puretettaessa käytetään useimmiten
alunaa (kaliumalumiinisulfaattia). Peruspuretuksessa alunaa liuotetaan
lämpimään veteen 10 % lankojen kuivapainosta (esimerkiksi 500 g villalankaa, 50
g alunaa, jota saa tilata edullisesti värjäystarvikkeita myyvistä verkkokaupoista).
Sitten lisätään langat, nostetaan lämpötila 80°C:seen, ja pidetään siinä tunnin
verran. Langat puristetaan kevyesti melko kuiviksi, jonka jälkeen ne voi
värjätä. Lankojen voi myös antaa kuivua purettamisen jälkeen ja värjätä ne
vasta myöhemmin, vaikka vuosienkin kuluttua. Puretus pysyy langoissa.
|
Kuva: Puretettuja lankoja selvittämässä |
Puretetut langat laitetaan kasveista tai sienistä keitettyyn väriliemeen.
Kannattaa varoa suuria lämmönvaihteluita, jotta villa ei ala huopua. Liemi
lankoineen lämmitetään jälleen 80°C lämpötilaan, ja annetaan vaikuttaa tunti.
Langat voi jättää jäähtymään liemeen vielä yön ajaksi, se parantaa värin
kiinnittymistä. Seuraavana päivänä langat huuhdellaan ja viimeiseen huuhteluveteen
lisätään loraus etikkaa, joka neutralisoi pH:n villalle ominaiseksi.
Luonnonvärjätyt tuotteet kannattaa aina pestä neutraalilla villanpesuaineella,
jotta värit eivät muuttuisi.
Ruskeata voi värjätä keräämällä maahan pudonneita lepän käpyjä kaksinkertaisen
määrän siihen nähden, minkä verran lankoja aikoo värjätä (esimerkiksi 100 g villalankaa,
200 g kuivia lepänkäpyjä). Myös kuivista kuusenkävyistä saa ruskeata, mutta
riesana mukaan tulee pihkaa, joten sitä en suosittele. Käpyjä liotetaan yön yli,
ja keitetään pari-kolme tuntia värin irrottamiseksi. Liemi siivilöidään, ja
sitten se on valmis värjäämiseen. Kasveja ei tarvitse liottaa etukäteen, ja
värikin irtoaa tunnin keittämisellä.
|
Kuva: Paatsamanmarjoilla värjättyjä lankoja |
Harmaita lankoja löytyy suoraan lampaanvillan omista sävyistä, jolloin
niitä ei tarvitse värjätä lainkaan. Tummanharmaata lankaa keltaisella
kasvivärillä värjättäessä saadaan tummaa vihreää, vaaleanharmaalle langalle
tulee vaaleampi vihreän sävy. Keltaiseksi näitä vihreitä varten sopii esimerkiksi
vieraslaji lupiinin lehdet ja versot (100 g lankaa, 1 kg tuoreita lupiinin
lehtiä), tai käyttämällä juhannuskoivujen lehdet värjäykseen juhannuksen
jälkeen (tuoreetkin lehdet käyvät, jos sinulla on paljon koivuja, mistä ottaa).
Myös nokkonen on hyvä vihertävänkeltaisen värin lähde samassa suhteessa
annosteltuna. Harmaiden lankojen lisäksi samaan pataan voi laittaa valkoisia
lankoja, joista tulee sitten keltaista vihreiden kaveriksi. Siniseen taittavaa
vihreää voi värjätä korpipaatsamanmarjoilla.
|
Kuva: Sienillä värjättyjä lankoja |
|
Kuva: Suppilovahvero ja kaksi verihelttaseitikkiä |
Punaisia sävyjä löytyy Suomen luonnosta vasta loppusyksyllä sienimetsästä.
Verihelttaseitikit ovat runsaslukuisia värjäyssieniä, joita löytää
syys-lokakuussa mäntymetsistä, usein suppilovahveroiden läheltä.
Verihelttaseitikin lakeista saa oranssinpunaista ja jaloista keltaoranssia,
jälkivärinä persikan sävyjä. Vähempilukuista veriseitikkiä kannattaa punaisen
ystävien etsiä kuusikoista, siitä saa hienoa, kylmää punaista ja jälkivärinä
vaaleanpunaista. Sienivärjäykset kannattaa tehdä kokonaan ulkosalla, sillä
vaikka värjäysseitikit eivät ole varsinaisesti myrkyllisiä, tulee niistä
voimakas haju, joka voi aiheuttaa huonovointisuutta. Kesällä värjättäessä voi
tilata krappijuurta ja kokenillia punaisten sävyjen aikaansaamiseksi.
Sininen on hankalampi väri toteuttaa. Sinistä saadaan indigosta,
värimorsingosta ja väritattaresta (ns. Japanin indigo). Uuttoprosessi ja
kyyppivärjäys vaativat enemmän taitoa, joten ainakin näitä varten kannattaa
hakeutua värjäyskurssille. Kursseilla pääsee yhdessä värjäämällä muutenkin
hyvin alkuun. Tietoa kursseista ja värjäystarvikkeiden myyjistä löytyy
FB-ryhmästä Luonnonvärjäyksen/Kasvivärjäyksenkurssit ja tarvikemyyjät.
Varoituksen sana: lankojen värjääminen on innostava harrastus, joka vie
helposti mukanaan. Pian huomaat haalivasi läjäpäin valkoisia ja harmaita
lankoja tarjouslaareista, ja kulkevasi pitkin metsiä ja pellonpientareita
miettimässä, mitäköhän tuosta kasvista tai sienestä saisi väripataan! Talven
tullen nurkat pursuavat itse värjäämiäsi lankoja valmiina hyppäämään puikoille.
Jos kuitenkin otat tämän riskin, annan mielelläni lisää vinkkejä ja vastaan
kysymyksiin FB-ryhmässä Padoistapuikoille, tervetuloa mukaan!
Kirsi Mantua-Kommonen
Kirjoittaja on Vantaa-neuleiden suunnittelija, tietokirjailija,
kauppatieteiden tohtori ja luonnonvärien post doc –tutkija – Väriniekka.
Kuvat: Kirsi Mantua-Kommonen ja hänen värjäyskurssiensa osallistujat