Nyt kirjoittaessani tätä blogitekstiä omalta kotisohvalta kesä on jo melkein lopuillaan. En osaa sanoa, menikö se samalla vauhdilla kuin yleensä vai nopeammin tai hitaammin. Totta puhuakseni olin jo vuoden alussa ajatellut koronan katoavan nopeasti samalla tavoin kuin se oli ilmestynytkin. Ehdin jo unelmoida tavallisesta kesästä, reissuista ja päivistä rannalla. Toisin kävi, kun suunnitelmat piti laittaa uusiksi ja miettiä pääseekö edes kesäksi töihin. Huoli muuttui kuitenkin onnekkuuden tunteeksi saadessani tietää tämän onnistuvan.
En ollut epävarma saadessani kesätöitä Vantaa-Seuralta, jotka palkkasivat minut empimättä OP:n kesäduunisetelillä. Homma oli jo tuttua edelliseltä kesältä, ja työpäiväni hurahtivat nopeasti lippuja myydessä ja valokuvia ottaessa. Pitäjän kirkon läheisyydessä voi nähdä kaunista maisemaa, jota imin itseeni kulttuurikävelyiden aikana. Helsingan keskiaikapäivää ei koronan takia järjestetty perinteisin menoin, mutta sain suunnitella ja piirtää teemaan sopivia värityskuvia verkkotapahtumaa varten. Tässä pidin siitä, kuinka työtehtäviä oli mietitty juuri minulle sopiviksi. Myönnän ikävöineeni kesän 2019 viikoittaisia myllyiltoja, samaa leppoisaa tunnelmaa, jota yhteislaulujen aikana sai kokea. Olen kuitenkin iloinen, sillä nyt osaan arvostaa muistoa.
 |
| Kirkonkylän kulttuurikävely. Kuva: Elli Holopainen |
Vaikka olin samassa paikassa töissä kahtena kesänä, en tuntenut oloani pitkästyneeksi. Koronasta huolimatta ihmisiä ilmaantui aina paikalle, ja määrä suorastaan nousi loppukesää kohden. Kierroksilla muistutimme ajoittain turvaväleistä ja tarjosimme käsidesiä lippujen myynnin ohella. Minusta kuitenkin tuntui, ettei korona varjostanut tunnelmaa niin paljon kuin aluksi luulin ja ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä. Oli mukava tehdä työtä, jolla oli ihmisille merkitystä.
 |
| Elli työtehtävissään. Kuva: Riina Koivisto. |
Olen kiitollinen siitä, mitä sain ollessani Vantaa-Seuralla töissä. Tapasin mukavia ihmisiä, harjoitin sosiaalisia taitojani ja sain lisää työkokemusta sekä varmuutta. Opin, että kannattaa olla avoin uudelle ja ei heti tarvitse olla mestari. Opin myös olemaan kiitollinen hyvästä ja kannustavasta palautteesta, sillä sitä ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Hyvät käytöstavat ovat ehdottomia, kuten myös avoimuus jokaista ihmistä kohtaan. Kiitos kesistä 2019 ja 2020!
Elli Holopainen
Ellin piirtämät taidokkaat värityskuvat, eläinvaakuna, lintu, lohikäärmetuuliviiri, miekkakilpi ja Vantaa-Seuran logo, löytyvät Helsingan keskiaikapäivän verkkosivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti