Vantaa tulee, Vantaa puree! oli kymmenisen vuotta sitten meidän Vantaan Kuorosota-kuoromme sotahuuto. Kylläpä aika tosiaan rientää. Mutta mennäänpä vielä siitäkin kymmenen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin Vantaa todellakin puraisi – ainakin minua. Siitä tuli ajattelutavan muutos, sillä Helsingissä syntyneelle Vantaa oli silloin vielä susirajan väärällä puolella.
Ihan hullua, että Kehä kolmosen pohjoispuolelle muutto olisi
jotenkin rankempi ratkaisu – hassua, ihan kuin siinä olisi joku korkeampi
kynnys Helsingin ja Vantaan rajalla, vaikka ihan samaa multaa ja maata
molemmissa. Mutta uutta kotia metsästäessäni olin uteliaisuuksissani eksynyt
kuitenkin Itä-Vantaalle, enkä saanut sitä aluetta ja taloa enää pois
mielestäni.
 |
| Kuusijärvi ympäristöineen lumosi Meiju Suvaksen parikymmentä vuotta sitten. Kuva: Meiju Suvaksen kotiarkisto. |
Rakennus, piha ja luonto ympärillä sekä polveileva maasto olivat tehneet lähtemättömän, melkein jopa satumaisen vaikutuksen. Helsingin rajalle oli matkaan 3 kilometriä, sen keskustaan pääsi autolla 20 minuutissa, talon välittömässä läheisyydessä oli metsä, jonka takaa alkoi maaseutu lampaineen ja lehmineen. Tontit olivat huomattavasti isompia kuin Helsingin puolella ja asunnot myös jonkin verran edullisempia. Kuusijärvikin olisi sitten entistä lähempänä, joten muutto Vantaalle rupesi olemaan vaihtoehdoista paras.
Pohjois-Helsingistä Itä-Vantaalle
Niinhän se on, että kun lapsi tulee taloon, niin sitä
aletaan helposti etsiä uutta ja isompaa kotia. Kun tulevan kodin
lähinaapurustossa vielä sattui asumaan saman ikäisiä leikkikavereita ja tie
johti vain sen varrella oleviin taloihin sitten päättyäkseen metsän reunaan,
niin tuntui, että tässä olisi lapsen hyvä ja turvallista kasvaa – ja eipä
aikaakaan, kun syntyi vielä toinenkin lapsi.
Menihän siinä "Stadin friidulla" parisen
vuotta, että kunnolla kotiutui uudelle kotipaikalle. Kotiutumisessa auttoivat
suuresti ihana koti, sitä ympäröivä luonto, mukavat naapurit, tapaamiset
ystävien kanssa, Kuusijärvi sekä Hakunilan uimahalli!
Vantaa kaiken antaa, Viva la Vantaa!
Vantaa on antanut minulle ja perheelleni todella paljon
näinä parina kymmenenä vuotena, jotka olen jo täällä ehtinyt asua ja nauttia
asuinpaikkani vehreydestä. Olen saanut täältä ihanan kodin perheellemme. Täältä
ovat löytyneet lasten koulut, harrastukset ja kaverit.
Oma harrastuspiiri on mukavasti laajentunut: kuntosalit,
vesijuoksut uimahallissa, tanssitunnit ja niiden kauttakin löydetyt uudet
ystävät. Enkä voi mitenkään olla mainitsematta Teatteri Vantaan
musiikkiteatterin esityksiä, joissa olen saanut olla mukana sekä omia
joulukonsertteja Vantaan kirkoissa.
Ikimuistoinen oli myös urani 35-vuotisjuhlakonsertti
Martinuksessa Vantaan viihdeorkesterin kanssa. Vielä tähän lopuksi voin todeta,
että jos iskee kaukokaipuu, niin onhan meillä Helsinki-Vantaan lentokenttä,
josta voi ampaista, koronan hellitettyä, ihan minne vaan.
Meiju Suvas
Meiju Suvas on vantaalaistunut, koko Suomen tuntema
viihdetaitelija. Suvas palkittiin vuonna 2017 Vantaan kulttuuripalkinnolla.
Yllä oleva kirjoitus on osa Vantaa-Seuran
60-vuotisjuhlavuoden Rakkaudesta Vantaaseen -blogisarjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti