perjantai 16. marraskuuta 2018

Nälkää, kiinalaisia ja julmuuksia – Vantaa sata vuotta sitten

”Ei me kyllä se talvi nukuttu ollenkaan. Aina kun risahti niin hypättiin”, kuvaili piispankyläläinen Hilma talvea 1917–1918. Sata vuotta sitten käydyn sisällissodan ympärillä elettiin aikaa, jolloin asiat olivat päälaellaan. Tuo omituisten tapahtumien ketju alkoi jo vuonna 1914, jolloin syttyi ensimmäinen maailmansota.

Ensimmäisen maailmansodan vaikutukset heijastuivat nopeasti Suomeen. Aluksi emämaa Venäjän osallistuminen sotaan toi alueelle varallisuutta, kun tehtaat kävivät kuumina Venäjän armeijalle ja Helsingin ympäristön linnoitustyömaat työllistivät. Noususuhdanteesta lähdettiin kuitenkin pian jyrkkään laskuun. Venäjällä poliittinen tilanne oli sekava. Linnoitustöiden ja tehdastilausten yhtäkkinen loppu sekä venäläisten elintarvikkeiden tuonnin tyrehtyminen johtivat ongelmiin myös Suomessa. Monet eri syyt johtivat yhteiskuntaluokkien väliseen luottamuspulaan ja kansa alkoi jakaantua kahtia.

Muistot reilun sadan vuoden takaisista tapahtumista ovat haalistuneet ja ne on haluttu usein myös tahallisesti unohtaa. Huomasimme Vantaa-Seurassa jo itsenäisyyden juhlavuoden tapahtumien yhteydessä, että ihmisillä oli valtava halu tietää, mitä Suomen itsenäistymisen ympärillä oli tapahtunut. Kun kukaan ei enää osannut kertoa, oli otettava selvää.

Ensimmäisestä maailmansodasta kertova opastus Tikkurilan taistelun vuosipäivänä 12.4.2018 Kirkonkylässä kiinnosti ja aiheutti kylään yleisöryntäyksen. Kuva: Andreas Koivisto.

Vantaan kaupunginmuseossa säilytetään kopioita Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen Vantaalla vuonna 1980 tekemistä haastatteluista. Ääninauhat tarjoavat paikallisesti merkittävän aikaikkunan menneeseen. Aineisto valottaa harvemmin parrasvaloissa olevien lasten ja naisten arkisia kokemuksia sota- ja pula-ajan tapahtumista. Aineistosta nousevat esiin niin pienten lasten kokemat pelot kuin kunnioitus rohkeita, perheitään puolustaneita äitejä kohtaan.

Sisällissota on tänä vuonna nostettu esiin usein irrallisena, hirvittävänä ajanjaksona, jolle on voitu määritellä tarkat päivämäärät. Aikalaiskuvauksista voidaan huomata, että ajanjakso nähtiin laajempana arjen normeista ja rutiineista poikkeavana ajanjaksona. Ajan kokeneiden vantaalaisten kertomuksissa itse sota ei nouse muun yläpuolelle. Ajanjaksosta muistettiin kaikkein parhaiten yleinen kummallisuus, kiinalaiset metsänraivaajat sekä nälkä.

Jos yksi asia tulisi nostaa kaikkein merkityksellisimmäksi, se olisi lähes jokaisen haastatellun mainitsema nälkä. Kuinka ensimmäisenä loppuneet sokeri sekä kahvi korvattiin korvikkeilla ja vähitellen pehmeiden jauhojen tilalla olivat kovat kuoret. Leipä oli piikkistä ja jos jollakin oli varaa heittää pois perunankuoret, löytyi niillekin ottaja. Työläisperheissä nälkä oli jokapäiväistä, tilallisilla kenties vain ylellisyystuotteiden puutetta. Seutulassa muistetaan kerjäläisiä kulkeneen sellaisella vauhdilla että ”kun yksi meni ulos niin toinen tuli sisään”.

Linnoitustyömaiden mukanaan tuomaa työvoiman puutetta korjattiin ”kiinalaisilla” eli Aasian eri kansallisuuksia edustaneella miesjoukolla. Vain puolisen vuotta Suomessa töitä tehneet kiinalaiset ovat jättäneet paikallisiin lähtemättömän muistijäljen. Pitäjässä suhtauduttiin pelokkaan ennakkoluuloisesti kiinalaisiin, joilla oli paikallisista poikkeavat tavat ja ulkonäkö. ”Niillä oli niin pitkät letit ku hevosen hännät tonne maahan asti. Ihan mustanaan toi maantie kun ne tuotiin tänne,” muisteli eräs vantaalaisrouva.

Usein muistetaan, että kiinalaiset tulivat tänne rakentamaan linnoituksia, vaikka todellisuudessa he kaatoivat metsää. Kiinalaiset joutuivat asumaan ahtaasti kylmissä maaparakeissa ja saivat osakseen pilkkaa ja kiusaa. Pian paikallisten pelko muuttui sääliksi ja myös auttamishaluksi. Nuoriso otti vieraihin kontaktia ja ainakin kirosanat ja rivoudet opeteltiin puolin ja toisin.

Toisaalta nälästä ja kiinalaisista oli turvallisempi puhua kuin kaikkia koskettaneesta sisällissodasta. Sisällissodasta käytettiin aineistossa yleisimmin nimityksiä kapina, punainen aika tai vapaustaistelu ja aikaa kuvattiin surulliseksi ja kamalaksi. ”Se oli kauheaa aikaa. Ei tiennyt kuka oli ystävä ja kuka vihollinen”, kertoi parikymppisenä sota-ajan kokenut Hanna.

Helsingin pitäjä – Vantaa 2019 teoksesta voi lukea tarkemmin vantaalaisten muistoja ensimmäisen maailmansodan ajalta.

Tutkimustyöstä syntyi artikkeli Vantaalaisia muistoja ensimmäisestä maailmansodasta. Se julkaistaan joulukuun alussa ilmestyvässä Vantaa-Seuran vuosikirjassa Helsingin pitäjä – Vantaa 2019. Kirjoituksesta on myös ruotsinkielinen tiivistelmä. Tutkimus- ja kirjoitustyön mahdollisti Aktiastiftelsen i Vanda -säätiön Vantaa-Seuralle myöntämä avustus.

Aineisto jätti myös aukkoja. Haastatteluaineisto ei kertonut punaisten tekemistä murhista tai valkoisten julmasta kostoterrorista. Paikallisesti merkittävän Tikkurilan taistelun osalta artikkelia varten kerättiin tietoja lähinnä kirjallisuudesta. Tietoja täydennettiin Vantaan kaupungin ja seurakunnan arkistoaineistolla sekä muutamilla muilla lähteillä. Voitiin huomata, että muistitietoaineisto tuki hyvin virallista historiankirjoitusta ja tutkimuksella pystyttiin myös tuomaan uusia näkökulmia menneisiin tapahtumiin.

Vantaa-Seuran vuosikirja tallentaa tutkimuksillaan ja kirjoituksillaan Vantaan tapahtumia menneiltä ajoilta aina nykypäivään asti. Joulukuussa ilmestyvä vuosikirja on järjestyksessään jo 51. ja sen pääteemana on Kuninkaantie Vantaalla. Kirjaa voi tilata Vantaa-Seuralta http://vantaaseura.fi/tilauslomake/ hintaan 25 €. Kirjaa jälleenmyyvät myös hyvin varustellut kirjakaupat.

Mikäli sadan vuoden takaiset tapahtumat jäivät kiinnostamaan, voit tiedustella Vantaa-Seurasta aiheeseen liittyvää luentoa, opastusta tai retkeä. Yhteydenotot riina.koivisto@vantaaseura.fi.

Kirjoituksen suorat lainaukset ovat katkelmia Tampereen yliopiston kansanperinteen laitoksen Vantaalla vuonna 1980 suorittamista haastatteluista.


Riina Koivisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti